Minulle filosofia on yksinkertaisesti perusteellista ajattelua, erityisesti maailmankatsomuksen perustojen kriittis-rationaalista tarkastelua. Tämä on vastaukseni kysymykseen: Mitä on filosofia? Samannimisen kirjan ovat julkaisseet 20 suomalaista filosofia. ( Rydenfelt & Kovalainen toim. Mitä on filosofia?2010 Helsinki:Gaudeamus). Kirjassaan eturivin filosofit antavat lukuisia erilaisia vastauksia kirjansa otsikon kysymykseen. Eräs niistä on: Filosofia on tapa nähdä maailma ja olla maailmassa (Henna Seinälän määritelmä). Tämä vastaus on minun mieleeni ja vastaa omaa käsitystäni filosofiasta.
Minulle filosofia ei ole tiedettä, jolla tarkoitan sitä tieteellisen selittämisen tapaa, jonka alkujuuret yleensä sijoitetaan englantilaiseen Francis Baconiin (1561-1626), vaan jotain ihmisen elämisen ja olemisen kannalta läheisempää ja tärkeämpää. Minulle tärkein filosofinen kysymys on: Mitä minun pitää tehdä? Akateeminen ammattifilosofi, joka unohtaa tämän kysymyksen, unohtaa samalla oman ihmisyytensä ja ottaa tutkijan roolissaan ulkopuolisen tarkkailijan aseman. Niin kirjoitettu filosofia hukkaa samalla elämän ja eristäytyy maailmasta.
Filosofia-sanaa (viisauden rakastamista) käytettiin ilmeisesti ensimmäisen kerran Kreikassa n. 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin se tarkoitti tiedon hankkimista tiedon itsensä vuoksi. Platon (427- 348 ) antaa teoksessaan Pidot filosofille ja filosofialle toisenlaisen määritelmän. Platonille viisas on ehdottoman täydellinen. Filosofi on ei-viisas ja tietää sen, mutta filosofilla on sisäinen halu, joka vie häntä kohti totuutta, kauneutta ja hyvyyttä eli viisautta. Hän paljastaa jotain muille ihmisille viisauden maailmasta pyrkiessään viisauteen. Pitojen mukaan filosofia on viisauden idean ohjaama elämäntapa. Pidän tästä määritelmästä. Määritelmä synnyttää leegion jatkokysymyksiä: Mitä on viisaus? Miten viisaus voi ohjata meitä? Miten tavoitamme viisauden? Platonin mukaan me filosofoimme kaikessa mitä meille tapahtuu ja kaikessa, mitä me teemme. Platon ajattelun voi kiteyttää: filosofia = politiikka.
Tästä lähtökohdasta kirjoitan tätä blogia, jonka aloitin Kriittisen korkakoulun 2-vuotisella praktisen filosofian kurssilla. Kurssi päättyi 2.12.2010, jolloin me 10 opiskelijaa saimme diplomin,jonka mukaan omaamme filosofisen vastaanoton pitämiseen liittyvät teoreettiset ja käytännölliset valmiudet. Suomessa filosofinen vastaanotto on varsin tuntematonta. Joskus tänä vuonna julkaistaneen kirja Filosofi tavattavissa, jossa asiasta kerrotaan tarkemmin. Se on kurssin yhteistuotos. Myös minä olen tavattavissa, sekä fyysisesti että ajatukseni tämän blogin välityksellä.
Ymmärrän varsin hyvin että yhdenkin ihmiskunnan suuren filosofin elämäntyön selvittämiseen ja ymmärtämiseen menisi ihmisikä enkä siihen pysty. Ajatusärsykkeeni ovat keskeneräisiä, mutta kuitenkin mielestäni perusteltuja ja sisältävät keveitä viittauksia kirjallisuuteen. Ajatusärsykkeeni ovat myös löyhästi yhteydessä toisiinsa niin, että niistä muodostuu tarina. Tavoitteeni on kirjoittaa aina kuukausittain tarinaan yksi luku (kesääl hrvemmin). Tarinassa on valmiina luvut:
1. Tsaarin alamaisuudessa
2. Tsaarin muotokuva.
3. Brändi ja todellisuus
4. Eräs hyve
5. Saalistavan mekanismin synty
6. Touhu ja eetos
7. Touhun ideologiaa
8. Touhun tiedettä- osa 1
Blogissani on myös lyhyempiä mieleenjuolahduksia, joilla ei ole suoraa yhteyttä tarinaan. Blogillani on useitakin päämääriä:
1. Akateemisen ammattifilosofian ja käytännön elämän välillä on kuilu. Tätä kuilua yritän täyttää ja rakentaa siltaa käytännön elämän ja filsofian välille.
2. Suorittamani praktisen filosofisen kurssin tavoitteena oli antaa valmiuden filosofisen vastaanoton pitämiseen. Jos haluat keskustella kanssani jostain oman elämäsi ongelmasta tai yleisemmin jostain sinusta kiinnostavasta asiasta tai tästä blogista, niin ota yhteyttä sähköpostitse, niin mietitään yhdessä voisimmeko tavata Hämeenlinnassa, jossa asun.Tapaaminen ei maksa mitään ainakaan ensimmäisellä kerralla.
3. Blogimerkintäni ovat ajatusärsykkeitä. Niiden tarkoitus on positiivisesti ärsyttää. Jos ärsyynnyt, niin intä vastaan. Olisin onnellinen, jos blogimerkintäni synnyttävät keskustelua. Jokaisen ajatusärsykkeen jälkeen on tilaa keskustelulle. Erityisen onnellinen olisin, jos joku Mitä on filosofia? –kirjan ammattifilosofeista lukisi näitä blogimerkintöjä ja vaivautuisi jollakin tavalla kommentoimaan. Se olisi minulle kuin lottovoitto. Minut otettaisiin todesta.
4. Hämeen Sanomien kulttuurikriitikko Tapio Lahtinen irvaili lehdessään 16.6.2010 Mitä on filosofia-kirjaa arvioidessaan filosofien jatkuvia teoreettisia keskusteluja ja kirjoittaa:” Ja missä vaiheessa nämä keskustelut keskustelun tarpeellisuudesta etenevät loputtomista keskustelun tärkeyden korostamisesta etiäppäin?” Yritän viedä tässä blogissani keskustelua etiäppäin – konkretiaan. Minusta filosofialla ei ole erityistä arvoa ellei se kosketa konkreettista elämää ja ole merkityksellistä myöskin ihmisten tekojen tasolla.
5. Erityisesti toivoisin että tämä blogi löytäisi lukijoikseen lastentarhanopettajat, opettajat ja muut kasvattajat, jollaisia me kaikki olemme. Tarinan loppupuolella selviää, miksi juuri heitä toivon lukijoikseni.
Positiivisesti ärsyttäviä lukuhetkiä.
Hämeenlinnassa 7.7.2011
Risto Suvanto
filosofinen praktikko
risto.suvanto7@gmail.com
