Itsekuri ei ole vain itsessään suuri avu, vaan kaikki muut hyveet näyttävät saavan siitä loistonsa
Kansantaloustieteen perustaja Adam Smith (1723-1790) teoksessaan Moraalituntojen teoria (1).
Ihminen on monenlainen. Ihminen voi olla äiti Teresa tai lapsisotilas, joka tappaa käskystä. Tai hän voi olla seurakunnan diakonissa tai taskuvaras. Ihminen on muovailuvahaa eikä kova kivi. Koska ihminen on muovailuvahaa, niin kasvatus on mahdollista. Kasvatustieteen tehtävä on tieteellisesti ohjata muovailua tieteellisesti perusteltuihin päämääriin. Vai onko? Vai onko kasvatustiede vain opetusteknologista tiedettä, jonka tavoitteena on vain kasvatettavien tiedollisten ja taidollisten kykyjen maksimointi hyvin PISA-tuloksen aikaansaamiseksi?
Ihmisen moninaisuus on historian tuotos, kuten kaikki mitä ihmisyyteen kuuluu. Hyveet ovat ihmisen ominaisuuksia. Hyve syntyy ihmiseksi tulemisen(biologinen vaatimus) ja inhimilliseksi tulemisen(kulttuurinen vaatimus) yhdistymisestä. Ihminen ei synny hyveellisenä, mutta hän voi tulla hyveelliseksi.(2) Antiikin Kreikassa lueteltiin neljä kardinaalihyvettä: järkevyys, maltillisuus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus. Aikojen kuluessa hyveluettelot ovat moneen kertaan muuttuneet. Nykyfilosofi Andre Comte-Sponville (s.1952) luettelee 18 hyvettä. Hän aloittaa hyväntapaisuudesta. Hyvät tavat edeltävät moraalia, jota vastasyntyneellä ei ole. Hyvätapaisuus on siemen, josta syntyy muut hyveet ja moraali, sanoo Andre Comte-Sponville. Viimeisimpänä hän käsittelee rakkautta, joka on hänen mukaansa kaikkien hyveiden alfa ja omega. Hyväntapaisuuden ja rakkauden välissä hän käsittelee 16 muuta ihmisen ominaisuutta. Kuitenkaan yhtä ihmisen ominaisuutta hän ei käsittele: itsekkyyttä. Onko olemassa hyveellistä itsekkyyttä?
Antiikin Kreikassa ihmisen hyveellinen ominaisuus ymmärrettiin usein jonkinlaiseksi kohtuullisuudeksi, kultaiseksi keskitieksi, joka oli kahden äärilaidan välissä. Rohkeus oli hyve, mutta uhkarohkeus ja pelkuruus paheita. Kohtuuden ja kultaisen keskitien ajatusta voidaan soveltaa myös itsekkyyteen:
- itsekkyys, joka huomio myös muut, on hyve (hyveellinen itsekkyys)
- itsekkyys, joka saalistaa itselleen etuja muiden kustannuksella, on pahe (paheellinen itsekkyys)
- epäitsekkyys, joka johtaa muiden hyväksikäytön kohteeksi, on pahe.
Äiti Teresa ja monet muut henkiset johtajat ovat olleet epäitsekkäitä ainakin oman itsensä suhteen ja antautuneet jonkin itseään suuremman päämäärän palvelukseen. Heitä jotkut pitävät pyhimyksinä. Nobelin rauhanpalkinnnon saanut Äiti Teresan katolinen kirkko on julistanutkin autuaaksi. Suuri epäitsekkyys ajaa meidät tavalliset ihmiset kuitenkin helposti muiden ihmisten hyväksikäytön kohteeksi ja oman elämän vaikeuksiin.
Modernin filosofian isä Immanuel Kant (1724-1804) muotoili etiikkansa lähtökohdaksi kategorisen imperatiivin: Toimi vain sillä tavalla, jonka voit samalla toivoa tulevan yleiseksi laiksi. Kantin mukaan tämä on jokaisen vapaan tahdon omaavan ihmisen rationaalinen velvollisuus. Voitaneen myös sanoa, että hyveellinen itsekkyys noudattaa Kantin moraalista imperatiivia.
Itsekkyytemme helposti korostuu ja siitä tulee saalistavaa itsekkyyttä. Eikö tämän vuoksi sekä yksilöllä että yhteiskunnalla pitäisi olla sellainen itse asetettu normisto, joka ehkäisee saalistavan itsekkyyden pyrkimykset valtaan? Eikö tässä ole kyse itsekurista? Vain itsekurin avulla voimme jalostaa itseämme ja yhteisöämme ja saamme parhaat ominaisuutemme loistamaan.
1.Adam Smith Moraalituntojen teoria VI osan III osasto 11 .s.237. Kautelaari 2003.
2.Andre Comte-Sponville Pieni kirja suurista hyveistä. Basam Books 2001 s.9
maanantai 24. tammikuuta 2011
tiistai 4. tammikuuta 2011
3. Brändi ja todellisuus
Ihminen juurtuu osallistumalla todellisesti, aktiivisesti ja luontevasti yhteisöön, joka pitää hengissä menneisyyden aarteita sekä tiettyjä ennakkoaavistuksia tulevasta.
Ranskalainen filosofi Simone Weil (1909-1943)(1)
Suomen brändiä miettineen työryhmän nimittäjästä, ulkoministeri Alexander Stubbista on kehkeytymässä 2000-luvun Mannerheim, johon me kaikki uskomme ja luotamme. Stubbilla ja Mannerheimilla on paljon yhteistä; kumpikin on juurtunut omaan uskomusjärjestelmäänsä asumalla ja elämällä suomalaisille vieraassa kulttuurissa.
Mannerheim omaksui aateliskodissaan sääty-yhteyskunnan aatelisen arvomaailman, jossa jokaisella säädyllä oli oma paikkansa ja tehtävänsä. Stubb omaksui jääkiekkoliiketoimintaa pyörittäneessä kodissaan kilpailuyhteiskunnan arvomaailman, jonka mukaan kaikki asiat (kuten jääkiekkoilijat) ovat kaupan ja markkina-arvot ohjaavat ihmisiä.
Mannerheimista on äskettäin 143 vuotta hänen syntymänsä jälkeen julkaistu kirja Syntynyt tsaarin palvelukseen.(2) Veikkaan että Alexader Stubbista julkaistaan joskus kirja Syntynyt kansainvälisen kapitalismin palvelukseen.
Kouluttaessaan itseään Pietarissa Venäjän tsaarin opissa sisäisti Mannerheim Venäjän tsaarin legitiimiksi hallitsijakseen, joka sai valtansa Jumalalta. Tälle tsaristiselle uskomusjärjestelmälle Mannerheim oli uskollinen koko elämänsä. Kouluttaessaan itseään Mainland High Schoolissa Daytonin Beachissa Floridassa ja Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa Stubb imi itseensä opiskeluympäristönsä vankkumattoman uskon mahdollisimman vapaisiin kapitalistisiin markkinoihin. Tästä uskostaan Stubb tuskin milloinkaan luopuu.
Mannerheimillä ja Stubilla on siis oma tsaarinsa. Kummankin kasvuympäristö näkyy käytännön elämässä – kun Stubb valittiin Suomen ulkoministeriksi, niin median kommenttien mukaan EU sai sisälleen kaikkein yhdysvaltalaismielisimmän ulkoministerin, joka voi ajaa USAn asiaa EU:n sisällä. Mannerheim ajoi tsaari Nikolai II:n asiaa Suomen sisällä ja taistelu Suomen puolesta oli samalla taistelua Nikolai II:n murhaajia vastaan. Kukin meistä, myös Mannerheim ja Stubb, olemme syvästi oman historiamme muokkaamia.
Alexander Stubb ei suinkaan ole yksin uskossaan markkinoihin ja tsaari Atlanticon vallan siunauksellisuuteen. Lähes koko suomalainen valtaeliitti on hänen kanssaan samaa mieltä. Tuskin kukaan ajattelee että esim. Microsoftin kouluttamalla työväenjohtaja Mikael Jungnerilla olisi joitain Stubbin käsityksistä poikkeavaa politiikkaa. Koko valtaeliittimme ja koko poliittinen järjestelmämme on tsaari Atlanticon ohjauksessa. Käytän tästä valtaeliitistä nimitystä Alexander Stubbenheim, koska Alexander Stubbista on kehittymässä samanlainen johtohahmo mitä Mannerheim aikoinaan oli. Alexander Stubbenheim on myös valtaeliitin brändi, joka kätkee todellisuuden, sen mitä tapahtuu todella.
Brändillä on mainosmiehensä kuten esim. käytännöllisen filosofian ja liiketoiminnan etiikan dosentti Jukka Kilpi, joka julistaa: ”Markkinatalous on eettisesti hyvä järjestelmä. Se on enemmän kuin pelkkä välineellinen hyvä. Se on itsessään eettisesti hyvä mekanismi.” (3)Mitä dosentti KIlpi oikein tarkoittaa etiikalla ja eettisyydellä ja mihin etiikka hänen mielestään perustuu ? Ainakaan liiketoiminnan etiikan dosentti Jukka Kilpi ei mieti kuinka elämä voidaan järjestää oikeudenmukaisesti eli sen ominaisuuden mukaan, jota Platon piti hyvän valtion peruskriteerinä. Tällä en väitä että markkinamekanismi olisi jotenkin sinänsä epäeettinen luomus, mutta sitä tapaa jolla markkinamekanismi nykyistä maailmaa hallitsee, on vaikea pitää eettisenä, vaikka dosentti Jukka Kilpi niin väittääkin.
Todellisuudessa Tsaari Atlantico haluaa Suomen valtaeliitin myötävaikutuksella elämämme täydellisesti haltuunsa eikä etiikasta välitä, sillä markkinamekanismilla ei ole etiikkaa. Suomessa on tapahtunut paljon viime vuosina Pauli Vahtera kuvaa tapahtunutta kehitystä blogissaan Jättäkää meille edes vesi (http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2010/09/15/jattakaa-meille-edes-vesi/) peläten että pian myös vesistömme ja vesilaitoksemmekin ovat kaikkea hallitsevan markkinamekanismin näpeissä. Blogi alkaa näin:
Kaikki on siis kaupan. Matkapuhelinyhtiö Nokia on ollut suomalaisten ylpeyden aihe. Mutta enää suomalaisella työllä luodulla Nokialla ja suomalaisuudella ei ole paljoakaan yhteistä. Nokian amerikkalaiset omistajat laittoivat Nokian hallituksen puheenjohtajan ja Suomen brändiä miettineen työryhmän puheenjohtajan Jorma Ollilan nimittämään uuden toimitusjohtajan Amerikan mantereelta. Olisi mielenkiintoista tietää mihin uusi toimitusjohtaja maksaa veronsa, jollekin suomalaiselle kunnalle vai jonnekin toiselle puolelle maapalloa. Suomen valtio (Hetemäen verotyöryhmän esitys 21.12.2010) yrittää vielä pitää Nokian pääkonttorin Suomessa esittämällä yhteisöveron laskua. Valtio kuristaa itsensä minikuntoon yrittämällä luoda hyviä olosuhteita kansainväliselle liike-elämälle – sehän on meidän kaikkien yhteinen etu, meidän elämänmuotomme etu. Näinhän Aleksander Stubbenheim on meidät saanut uskomaan.
Pauli Vahteran kuvailemassa Suomessa politikointi on hyvin helppoa. Ei tarvitse mitään muuta kuin hymyillä, olla ystävällinen ja ilmoittaa olevansa Suomen toivo. Kaikki rakenteet ovat jo valmiita. Esimerkiksi Suomen järvien rantaviivaa lienee venäläisomistuksessa jo n. 100 kilometriä. Kuinkahan paljon on 5 vuoden kuluttua? Kaikki on kaupan. Jokainen käsittää mitä Aleksander Stubbenheimin uskomusjärjestelmä merkitsee ajan mittaan esim. yhteiskuntamme kiinteydelle, terveydenhoidollemme, koulutusjärjestelmällemme ja niin sanotulle itsenäisyydellemme.
Markkinamekanismin ohjaamassa maailmassamme me voisimme alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, vaatii kirjailija Antti Tuuri ja kirjoittaa:
Kirjailijana Antti Tuuri näkee brändimme läpi todellisuuteen. Hän kirjoittaa suomalaisista metsistä kasvaneesta suomalaisesta rahasta, joka nyt myllertää Etelä-Amerikassa – siis ”meidän” rahastamme. Veikkaan että ei kuulu montaakaan vuotta kun venäläinen raha puolestaan ostaa suomalaisen paperitehtaan ja integroi sen venäläiseen teollisuuteen ja venäläisiin metsiin. Markkinamekanismi juoksuttaa meitä. Antti Tuurin toivetta eli asioiden puhumista niiden omilla nimillä valtaeliittimme ei harrasta. Se johtaisi helposti johtopäätöksiin, joita ei kukaan halua tehdä.
Muistan vielä kuinka Suomen suurimman pankin pääjohtaja Matti Virkkunen haastoi vuonna 1968 Urho Kekkosen presidenttiyden iskulauseenaan ”Suomalaisen elämänmuodon puolesta”. Aleksander Stubbenheimin elämänmuotoon ei kuulu enää suomalaisuus.. Matti Virkkusen johtamaa kansallista pankkia ja hänen puolustamaansa suomalaisuutta ei enää ole kuin muistoissa. Kaikki on myyty ja kaikki on kaupan. Politiikan sisällöksi riittää pelkkä hymyily ylikansallisen talouden tahdissa. Brändimme tehtävä on tuottaa hyviä mielikuvia, jotta ylikansallinen talous ei meitä hylkisi. Politiikan sisällöksi riittää mitääntekemättömyys ja olemassa olevan brändin ylläpito. Politiikka, jolla oli Aristoteles aikoinaan tarkoitti sitä filosofian osaa, joka miettii hyvän elämän yhteisöllisiä edellytyksiä, on mitätöitynyt pelkäksi tavoitteettomaksi tekniseksi asioiden hoidoksi ylikansallisten markkinoiden ohjauksessa. Toiminnan perustaa ja tavoitetta ei ole aikaa miettiä yhtä vaalikautta pitemmälle.
Pitääkö näin välttämättä olla? Olemmeko jo juurtuneet niin syvälle nykyiseen elämänmenoomme että emme voi tavoitella mitään parempaa? Meitä hallitsi 1800-luvun Romanovien hallitsijasuku, jonka 300-vuotinen valtakausi loppui 1900-luvun alussa yhteiskunnan uskomusjärjestelmän muutosprosessissa, joka alkoi kansan keskuudessa vuonna 1905. Sitä ennen koko 1800-luvun kuvittelimme että sääty-yhteiskunta on ikuinen. Samoin nyt kuvittelemme, että nykymuotoinen kansainvälinen kapitalismi on ikuista ja meidän ainoa mahdollisuutemme on palvella sitä mahdollisimman hyvin. Tämä ei ole kuin uskomus. Alexander Stubbenheimin uskomusjärjestelmä on inhimillisen historiallisen kehityksen tulos - ei vääjäämättömän evolutiivisen biologisen kehityksen tulos. Yhteiskunnallinen järjestelmämme voisi myös olla toisenlainen –lähempänä sitä oikeudenmukaisuuden ideaa, jolle inhimillisen järjestyksen Platonin mukaan pitäisi rakentua. Se ei riipu kuin meistä ihmisistä ja meidän valinnoistamme.
Meitä nykyisin hallitsevan uskomusjärjestelmän syntyä voi jäljittää kaukaa historiasta - itsekkyyden historiasta. Sitä yritän seuraavaksi kuvata. Myöhemmin hahmottelen toisenlaista järjestystä.
1. Simonen Weil. Juurtuminen. Eurooppalaisen filosofian seura ry 2007 s.50
2. Aleksei Skarov. Kenraaliluutnantti Mannerheim syntynyt tsaarin palvelukseen. Teos 2010.
3. Jukka Kilpi. Vieraskynäkirjoitus. Helsingin Sanomat 22.11.2010
4. Antti Tuuri. Vieraskynäkirjoitus. Helsingin Sanomat 19.9.2010
Ranskalainen filosofi Simone Weil (1909-1943)(1)
Suomen brändiä miettineen työryhmän nimittäjästä, ulkoministeri Alexander Stubbista on kehkeytymässä 2000-luvun Mannerheim, johon me kaikki uskomme ja luotamme. Stubbilla ja Mannerheimilla on paljon yhteistä; kumpikin on juurtunut omaan uskomusjärjestelmäänsä asumalla ja elämällä suomalaisille vieraassa kulttuurissa.
Mannerheim omaksui aateliskodissaan sääty-yhteyskunnan aatelisen arvomaailman, jossa jokaisella säädyllä oli oma paikkansa ja tehtävänsä. Stubb omaksui jääkiekkoliiketoimintaa pyörittäneessä kodissaan kilpailuyhteiskunnan arvomaailman, jonka mukaan kaikki asiat (kuten jääkiekkoilijat) ovat kaupan ja markkina-arvot ohjaavat ihmisiä.
Mannerheimista on äskettäin 143 vuotta hänen syntymänsä jälkeen julkaistu kirja Syntynyt tsaarin palvelukseen.(2) Veikkaan että Alexader Stubbista julkaistaan joskus kirja Syntynyt kansainvälisen kapitalismin palvelukseen.
Kouluttaessaan itseään Pietarissa Venäjän tsaarin opissa sisäisti Mannerheim Venäjän tsaarin legitiimiksi hallitsijakseen, joka sai valtansa Jumalalta. Tälle tsaristiselle uskomusjärjestelmälle Mannerheim oli uskollinen koko elämänsä. Kouluttaessaan itseään Mainland High Schoolissa Daytonin Beachissa Floridassa ja Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa Stubb imi itseensä opiskeluympäristönsä vankkumattoman uskon mahdollisimman vapaisiin kapitalistisiin markkinoihin. Tästä uskostaan Stubb tuskin milloinkaan luopuu.
Mannerheimillä ja Stubilla on siis oma tsaarinsa. Kummankin kasvuympäristö näkyy käytännön elämässä – kun Stubb valittiin Suomen ulkoministeriksi, niin median kommenttien mukaan EU sai sisälleen kaikkein yhdysvaltalaismielisimmän ulkoministerin, joka voi ajaa USAn asiaa EU:n sisällä. Mannerheim ajoi tsaari Nikolai II:n asiaa Suomen sisällä ja taistelu Suomen puolesta oli samalla taistelua Nikolai II:n murhaajia vastaan. Kukin meistä, myös Mannerheim ja Stubb, olemme syvästi oman historiamme muokkaamia.
Alexander Stubb ei suinkaan ole yksin uskossaan markkinoihin ja tsaari Atlanticon vallan siunauksellisuuteen. Lähes koko suomalainen valtaeliitti on hänen kanssaan samaa mieltä. Tuskin kukaan ajattelee että esim. Microsoftin kouluttamalla työväenjohtaja Mikael Jungnerilla olisi joitain Stubbin käsityksistä poikkeavaa politiikkaa. Koko valtaeliittimme ja koko poliittinen järjestelmämme on tsaari Atlanticon ohjauksessa. Käytän tästä valtaeliitistä nimitystä Alexander Stubbenheim, koska Alexander Stubbista on kehittymässä samanlainen johtohahmo mitä Mannerheim aikoinaan oli. Alexander Stubbenheim on myös valtaeliitin brändi, joka kätkee todellisuuden, sen mitä tapahtuu todella.
Brändillä on mainosmiehensä kuten esim. käytännöllisen filosofian ja liiketoiminnan etiikan dosentti Jukka Kilpi, joka julistaa: ”Markkinatalous on eettisesti hyvä järjestelmä. Se on enemmän kuin pelkkä välineellinen hyvä. Se on itsessään eettisesti hyvä mekanismi.” (3)Mitä dosentti KIlpi oikein tarkoittaa etiikalla ja eettisyydellä ja mihin etiikka hänen mielestään perustuu ? Ainakaan liiketoiminnan etiikan dosentti Jukka Kilpi ei mieti kuinka elämä voidaan järjestää oikeudenmukaisesti eli sen ominaisuuden mukaan, jota Platon piti hyvän valtion peruskriteerinä. Tällä en väitä että markkinamekanismi olisi jotenkin sinänsä epäeettinen luomus, mutta sitä tapaa jolla markkinamekanismi nykyistä maailmaa hallitsee, on vaikea pitää eettisenä, vaikka dosentti Jukka Kilpi niin väittääkin.
Todellisuudessa Tsaari Atlantico haluaa Suomen valtaeliitin myötävaikutuksella elämämme täydellisesti haltuunsa eikä etiikasta välitä, sillä markkinamekanismilla ei ole etiikkaa. Suomessa on tapahtunut paljon viime vuosina Pauli Vahtera kuvaa tapahtunutta kehitystä blogissaan Jättäkää meille edes vesi (http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2010/09/15/jattakaa-meille-edes-vesi/) peläten että pian myös vesistömme ja vesilaitoksemmekin ovat kaikkea hallitsevan markkinamekanismin näpeissä. Blogi alkaa näin:
Isämme ja isoisämme taistelivat itsenäisen Suomen puolesta viiden vuoden ajan hirmuisissa olosuhteissa. Sen jälkeen he yhdessä äitiemme kanssa rakensivat meille raunioista isänmaan, jossa oli yhteiset sähköt, maantiet, puhelinverkot, posti kaiken muun välttämättömän lisäksi. Ja kaikkialla oli puhdasta vettä.
Nykyiset päättäjämme ovat lahjoittaneet isiemme ja äitiemme raadannan pala palalta ulkomaille. Pilkkahinnalla on ulkomaille myyty telelaitos Sonerana sen jälkeen kun oli ensin tyhjästä ilmasta lahjoitettu 4 miljardia euroa saksalaisille, puolet Imatran Voimasta meni kansainvälisille pelureille, Kemiran lannoitteet norjalaisille, pakollinen autokatsastus englantilaisille ja espanjalaisille, digiverkon saivat ranskalaiset. Suomalaiset pankit KOP, SYP ja parhaat osat säästöpankeista lahjoitettiin ruotsalaisten silloiselle roskapankille Nordealle. Postipankki myytiin verotta Tanskaan. Lounais-Suomen Säästöpankin ja muiden pankkien aiheuttamat lamavelat ja sen myötä vuosien kärsimykset myytiin ale-hintaan norjalaisille sijoittajille. Devalvaatiovoitot menivät ulkomaille. Kunnallisia vuokrataloja myydään ulkomaisille sijoittajille. Poliisitalot on jo myyty. Valtio on vuosia antanut telakkatukea, jolla lemmenlaivojen ostajat saavat laivansa halvemmalla. Laivojen voitot on annettu norjalaisille ja korealaisille. Suomen kaivokset ja siellä olevat mineraalit myytiin pikkurahalla venäläisille ja norjalaisille. Pekka Perä maksoi euron valtionyhtiö Outokummulle Talvivaaran kaivosoikeuksista ja nyt sielläkin on paljon ulkomaalaista omistusta.
Kaikki on siis kaupan. Matkapuhelinyhtiö Nokia on ollut suomalaisten ylpeyden aihe. Mutta enää suomalaisella työllä luodulla Nokialla ja suomalaisuudella ei ole paljoakaan yhteistä. Nokian amerikkalaiset omistajat laittoivat Nokian hallituksen puheenjohtajan ja Suomen brändiä miettineen työryhmän puheenjohtajan Jorma Ollilan nimittämään uuden toimitusjohtajan Amerikan mantereelta. Olisi mielenkiintoista tietää mihin uusi toimitusjohtaja maksaa veronsa, jollekin suomalaiselle kunnalle vai jonnekin toiselle puolelle maapalloa. Suomen valtio (Hetemäen verotyöryhmän esitys 21.12.2010) yrittää vielä pitää Nokian pääkonttorin Suomessa esittämällä yhteisöveron laskua. Valtio kuristaa itsensä minikuntoon yrittämällä luoda hyviä olosuhteita kansainväliselle liike-elämälle – sehän on meidän kaikkien yhteinen etu, meidän elämänmuotomme etu. Näinhän Aleksander Stubbenheim on meidät saanut uskomaan.
Pauli Vahteran kuvailemassa Suomessa politikointi on hyvin helppoa. Ei tarvitse mitään muuta kuin hymyillä, olla ystävällinen ja ilmoittaa olevansa Suomen toivo. Kaikki rakenteet ovat jo valmiita. Esimerkiksi Suomen järvien rantaviivaa lienee venäläisomistuksessa jo n. 100 kilometriä. Kuinkahan paljon on 5 vuoden kuluttua? Kaikki on kaupan. Jokainen käsittää mitä Aleksander Stubbenheimin uskomusjärjestelmä merkitsee ajan mittaan esim. yhteiskuntamme kiinteydelle, terveydenhoidollemme, koulutusjärjestelmällemme ja niin sanotulle itsenäisyydellemme.
Markkinamekanismin ohjaamassa maailmassamme me voisimme alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, vaatii kirjailija Antti Tuuri ja kirjoittaa:
”Suomi käy sotaa Naton joukkojen rinnalla Afganistanissa, ja kehitysmaissa Suomi on mukana teollisessa toiminnassa, jossa siirtomaan luonnonvaroja ryöstetään, luonto turmellaan, mieluisia vallanpitäjiä pidetään vallassa ja kansalaiset kurissa konekivääreillä.
Suomi on sotaa käyvä siirtomaavalta”(4)
Kirjailijana Antti Tuuri näkee brändimme läpi todellisuuteen. Hän kirjoittaa suomalaisista metsistä kasvaneesta suomalaisesta rahasta, joka nyt myllertää Etelä-Amerikassa – siis ”meidän” rahastamme. Veikkaan että ei kuulu montaakaan vuotta kun venäläinen raha puolestaan ostaa suomalaisen paperitehtaan ja integroi sen venäläiseen teollisuuteen ja venäläisiin metsiin. Markkinamekanismi juoksuttaa meitä. Antti Tuurin toivetta eli asioiden puhumista niiden omilla nimillä valtaeliittimme ei harrasta. Se johtaisi helposti johtopäätöksiin, joita ei kukaan halua tehdä.
Muistan vielä kuinka Suomen suurimman pankin pääjohtaja Matti Virkkunen haastoi vuonna 1968 Urho Kekkosen presidenttiyden iskulauseenaan ”Suomalaisen elämänmuodon puolesta”. Aleksander Stubbenheimin elämänmuotoon ei kuulu enää suomalaisuus.. Matti Virkkusen johtamaa kansallista pankkia ja hänen puolustamaansa suomalaisuutta ei enää ole kuin muistoissa. Kaikki on myyty ja kaikki on kaupan. Politiikan sisällöksi riittää pelkkä hymyily ylikansallisen talouden tahdissa. Brändimme tehtävä on tuottaa hyviä mielikuvia, jotta ylikansallinen talous ei meitä hylkisi. Politiikan sisällöksi riittää mitääntekemättömyys ja olemassa olevan brändin ylläpito. Politiikka, jolla oli Aristoteles aikoinaan tarkoitti sitä filosofian osaa, joka miettii hyvän elämän yhteisöllisiä edellytyksiä, on mitätöitynyt pelkäksi tavoitteettomaksi tekniseksi asioiden hoidoksi ylikansallisten markkinoiden ohjauksessa. Toiminnan perustaa ja tavoitetta ei ole aikaa miettiä yhtä vaalikautta pitemmälle.
Pitääkö näin välttämättä olla? Olemmeko jo juurtuneet niin syvälle nykyiseen elämänmenoomme että emme voi tavoitella mitään parempaa? Meitä hallitsi 1800-luvun Romanovien hallitsijasuku, jonka 300-vuotinen valtakausi loppui 1900-luvun alussa yhteiskunnan uskomusjärjestelmän muutosprosessissa, joka alkoi kansan keskuudessa vuonna 1905. Sitä ennen koko 1800-luvun kuvittelimme että sääty-yhteiskunta on ikuinen. Samoin nyt kuvittelemme, että nykymuotoinen kansainvälinen kapitalismi on ikuista ja meidän ainoa mahdollisuutemme on palvella sitä mahdollisimman hyvin. Tämä ei ole kuin uskomus. Alexander Stubbenheimin uskomusjärjestelmä on inhimillisen historiallisen kehityksen tulos - ei vääjäämättömän evolutiivisen biologisen kehityksen tulos. Yhteiskunnallinen järjestelmämme voisi myös olla toisenlainen –lähempänä sitä oikeudenmukaisuuden ideaa, jolle inhimillisen järjestyksen Platonin mukaan pitäisi rakentua. Se ei riipu kuin meistä ihmisistä ja meidän valinnoistamme.
Meitä nykyisin hallitsevan uskomusjärjestelmän syntyä voi jäljittää kaukaa historiasta - itsekkyyden historiasta. Sitä yritän seuraavaksi kuvata. Myöhemmin hahmottelen toisenlaista järjestystä.
1. Simonen Weil. Juurtuminen. Eurooppalaisen filosofian seura ry 2007 s.50
2. Aleksei Skarov. Kenraaliluutnantti Mannerheim syntynyt tsaarin palvelukseen. Teos 2010.
3. Jukka Kilpi. Vieraskynäkirjoitus. Helsingin Sanomat 22.11.2010
4. Antti Tuuri. Vieraskynäkirjoitus. Helsingin Sanomat 19.9.2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)