Ranskalainen filosofi Simone Weil (1909-1943) (1)
Ystävällinen miesääni soitti ja pyysi sijoitusneuvotteluun. Menin, kun tavallisella pankkitilillä sattui omaan hieman rahaa. Mies oli meklari, joka lupasi etsiä parhaita mahdollisia sijoituskohteista maailmalta ja hyvää tuottoa. Hän esitteli mm. Irish Life Internationalin sijoitusvakuutusta. Mies väitti että hän oli niitä myynyt viime päivinä suuren määrän ja ne menivät kuin kuumille kiville. Ihan köyhille ne eivät olleet tarkoitettu, sillä minimisumma, jolla sellaisen sai, oli 15.000 €. Minulla sattui nippanappa olemaan vaadittu minimisumma ja 31.10.2003 siirsin 15.000 euroa jonnekin Irlantiin. Sain ison komean kansion, jossa oli kaikenlaisia laskelmia englanniksi ja suomeksi – ja ehtoja ehtojen perään. Panin rahat menemään ja oletin että kyllä kai suomalainen firma ja irlantilainen firma ovat luotettavia – ainakin kulissit eli esitteet olivat komeat ja luottamusta herättävät. Tyylikkäässä esitteessä lukee: ”sijoitussidonnainen henkivakuutus, joka on suunniteltu verotukselliseksi edulliseksi sijoitusvaihtoehdoksi suomalaisille” ja etusivu mainostaa: ”Mahdollisuus tuottoon Kiinan ja Itä-Euroopan kehittyvillä osakemarkkinoilla”. Minulle luvattiin siis veroetuja ja tuottoa Kiinasta ja Itä-Euroopasta. Kiinaan ja Itä-Eurooppaan minulla ei ollut mitään kontaktia, ainoastaan suomalaiseen hyvämaineiseen varainhoitoyhtiöön ja sen kautta irlantilaiseen vakuutuslaitokseen.
En tehnyt mitään ja jäin odottamaan kuinka rahakone tuottaa minulle rahaa. Ja tuottihan se. Ensin nostin 27.11.2008 7,668,00 ja sitten nostin loput 26.8.2009 eli sain kaikkiaan 27.596,85. Ja kun sijoitus oli 15.000 euroa niin voitto oli 12.596,85 euroa. Ihan kiva summa rahaa tekemättä mitään. Mutta joku muu teki jotakin ja 15.000 euroa muuttui 27.569,85 euroksi. Miten tämä taikatemppu tehtiin? Ehkä kysymykseen antaa vastauksen seuraava varsin hurja kuva, jossa maailman bruttokansantuote on kuvattu luvulla 100 ja siihen on suhteutettu kaikki maailman raha. Katsokaa ja ihmetelkää.
Kun tämän kuvan perusteella laskee maailman rahan eri muotojen prosenttiosuudet kokonaisrahamäärästä, niin kärjellään seisova pyramidi saa lisää konkretiaa: perusrahaa 0,8 % perinteisiä pankkiluottoja 2,6 % arvopaperimuotoisia luottoja 12 % virtuaalirahaa 85 %
”Virtuaaliraha” on rahasta tehtyä rahaa, mutta kuitenkin siten oikeaa, että jollekin se on ihan oikeasti velkaa tai saatavaa. Irlantilainen Irish Life International ja suomalainen välittäjä (alun perin AON ja sitten Bon Life oy) , jotka kanssani sopimuksia tekivät ja rahoja liikuttelivat, pelasivat ”virtuaalirahan” sijoittajapelejä minun rahoillani ammattitaitoisesti ja sain sijoituspelin tuloksena 12.595,85 euroa. Ihan mukava summa pieneläjälle. Ja kaikkien mukavinta oli, että voittoni 12.595,85 oli käytännössä puhdasta tuottoa ilman mitään veronmaksua. Tätä ilmeisesti tarkoitti esitteen teksti ”suunniteltu verotukselliseksi edulliseksi sijoitusvaihtoehdoksi suomalaisille”. Kun soitin Bon Life Oy:hyn, niin ystävällinen naisääni kertoi että Irish Life ei maksa tämänkaltaisesta tuotteesta veroja eikä ilmoita näitä suomalaiselle verottajalle. Myöskään Bon Life Oy ei ilmoita mitään verottajalle eikä myöskään tee mitään yhteenvetoa, jossa asiakkaille kerrottaisiin vuodenvaihteessa millaisia verotettavia voittoja on sijoituksista tullut. Bon Life Oy menettelee täysin korrektisti ja lainmukaisesti. Lain mukaan on yksityisen kansalaisen itsensä huolehdittava tämänkaltaisten tulojen ilmoittamisesta. Esitäytetyn veroilmoituksen täyttöohje muistuttaa: Muista ilmoittaa myös ulkomaisten osakkeiden ja muiden arvopapereiden luovutukset. Kuinka moni muistaa? Unohtaminen on helppoa kun unohtamisen palkkiona on tuhansia euroja rahaa – puhtaana käteen. Sijoitustuote oli suunniteltu ”verotukselliseksi edulliseksi sijoitusvaihtoehdoksi suomalaisille”. Kun sopivasti unohtaa penkoa kaikkia vuoden aikana tekemiään sijoituksia ja niiden rahavirtoja, niin vero = 0 euroa. Kukaan ei unohduksesta muistuta. Verottaja ei tiedä ja varainhoitoyritys ei välitä – kyse on vain sijoittajan omantunnon ja viitseliäisyyden varassa. Valtiovarainministeriön virkamiehet eivät ole vaivautunut rakentamaan normistoa, jolla suomalaisten meklareiden välittämät ulkomaistenkin osakkeiden ja muiden arvopapereiden luovutukset tulisivat verotuksen piiriin ilman että verotus olisi sijoittajan muistin varassa. Löytyykö eduskunnasta yhtään kansanedustajaa, jota asiaa edes sen vertaa kiinnostaisi, että tekisi asiasta kirjallisen eduskuntakyselyn ja kysyisi, miksi normistoa ei ole rakennettu? Tuskin olen väärässä, jos oletan valtion menettävän ison summan rahaa suomalaisten raharikkaiden ”muistamattomuuden” takia.
Minun sijoitukseni oli pienin mahdollinen tähän irlantilaiseen vakuutusyhtiöön. Rikkaat suomalaiset sijoittivat paljon enemmän ja rikastuivat paljon enemmän. Talouslaman vuonna 2009 rikkaiden suomalaisten määrä kasvoi 13 %. Näin kertoo konsulttiyhtiö Capgemin ja finanssiyhtiö Merrill Lynchin varallisuusraportti.(2) Heidän mukaansa Suomessa on nyt 22.400 rikasta (omaisuus yli miljoona dollaria ilman kiinteistöjä) . Credit Suisse-pankin tutkimuskeskuksen maailman varallisuutta käsittelevä vuosikirja Worth Wealh Report puolestaan arvioi Suomessa olevan dollarimiljonäärejä 45.015.(3) Kuinkahan monella näistä suomalaisista dollarimiljonääreistä on muisti pätkinyt veroilmoitusta tehdessä?
Varmaankin suomalaisten dollarimiljonäärien rahat ovat hyvin mukana maailman ”virtuaalirahan” sijoituspeleissä. Sitä peliä käyvät ammattisijoittajat. Heidän työnkuvansa on hyvin selkeä: heidän pitää tehdä lisää rahaa rahasta. Heillä ei ole mitään kontaktia rahan sijoittajaan eikä heillä ei ole ammattiroolissaan mitään ajatusta hyvyydestä, totuudesta ja kauneudesta tai jostain muusta intressistä, joka ei ole raha. Heidän pyörittämäänsä ”virtuaalirahaa” on kuten yllä oleva kuva kertoo, 85 %:a maailman rahasta. Annan tälle rakenteelle nimen: tsaari Atlantico. Hänellä eli rahan rakenteella on valta maailmassa, jossa rahalla ohjataan ihmisten käyttäytymistä. Tsaari Atlanticon antamissa puitteissa Suomenkin kansantalous kelluu –”virtuaalirahan” ehdoilla. Kun ammattisijoittavat menettivät maaliskuussa 2010 luottamuksensa Kreikan valtioon, niin me suomalaisetkin panimme rahamme peliin kreikkalaisten puolesta ja sijoitusammattilaiset saivat sen mitä halusivatkin – ja me pelastuimme pahemmilta seurauksilta. Niin ainakin valtiojohtomme vakuutti.
Tsaari Atlantico on inhimillinen järjestys. Charles Darwin kirjoitti ihmisen kehittymistä käsittelevässä kirjassaan vuonna The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex 1871, että kaikista eroista ihmisten ja alempien eläinten välillä on moraaliaisti (moral sense) tai omatunto ylivoimaisesti tärkein”.(4) Tsaari Atlanticolla ei ole moraaliaistia tai omaatuntoa eikä hän käytä käsitteitä hyvä tai paha, oikea tai väärä. Tsaari Atlantico vain toimii voimassa olevan oikeusjärjestyksen puitteissa ja tekee rahaa – minulle 12.595,85 euroa ilman että minä tein yhtään mitään ja Suomen muutamalle kymmenelletuhannelle raharikkaalle varmaan paljon enemmän. Järjestelmä vain toimii yksinkertaisesti näin. Tämän järjestelmän pitäisi olla ajattelumme tärkein kohde, kuten 1900- luvun suurimmaksi eetikoksi mainittu Simone Weil on todennut.
Tsaari Atlanticon palveluksessa olevia ammattisijoittajia on maailmassa paljon ja he toimivat kaikkialla samalla logiikalla, samaa peliä pelaten ja toistensa siirtoja tarkkaillen. Ammattisijoittajat toimivat mielellään salaisesti ihmisten katseissa suojassa ja ihmisten raha-asioita pimittäen. Heidän salainen toiminta on myös valtiovallan suojeluksessa ja salaisuuden verhoa pyritään jatkuvasti myös lisäämään. Valtiovarainministeriölle tekemässään selvityksessä professori Eva Liljebom esittää, että arvopapereiden hallintarekisteri otettaisiin myös suomalaisten sijoittajien käyttöön ja näin vähennettäisiin myös omistamisen avoimuutta.(5) Tämä uutinen synnytti heti nettikommentin:
No mutta, pääseehän hallintarekisteriin kätevästi jo nyt kun siirtää omaisuutensa ulkomaille. Samalla voi unohtaa ikävät suomalaiset osinkoverot, myyntivoittoverot sun muut vasemmiston hapatukset
Ehkä kommentoija on yksi Suomen raharikkaista.
Huippupoliitikot ovat tsaari Atlanticon ystäviä - väistämättä. Runoilija ja filosofi Heidi Liehu kirjoittaa: ”Päästäkseen poliittisen vallan keskiöön poliitikkojen on haluttava valtaa. Siksi heidän on väistämättä markkinatalouden yhteisössä myös palveltava rahan valtaa, rahan rakenteita".(6) Ystävyys on molemminpuolista. Kun Jyrki Kataisen lakeija varovasti vihjaa tukimahdollisuudesta Nalle Wahlroosille, niin puolueen vaalikassaan tupsahtaa 75.000 euroa. Tai kun Ison-Britannian entinen pääministeri Tony Blair ryhtyy amerikkalaisen JP Morgan Chase-pankin neuvonantajaksi, niin hän saa osa-aikaisesta työstä kunnon korvauksen: miljoona puntaa (1,06 miljoonaa euroa) vuodessa.(7) Ystävät auttavat toisiaan.
Tsaari Atlanticon toimintakenttä on koko maailma. Kansallisvaltioiden rajat eivät paljoakaan merkitse ja kansallisvaltiot kilpailevat missä tsaarilla on paras toimintaympäristö. Tsaari Atlantico määrittää maailman eetoksen, johtaa maailmaa. Tsaarin sydänalueena on ollut USA ja Eurooppa, mutta nykyään Tsaari Atlantico on levittänyt valtansa melkein koko maailmaan. Myös me suomalaiset olemme ja elämme Tsaari Atlanticon armon varassa – aivan kuin 1800-luvulla olimme Venäjän tsaarien armon varassa.
Tsaari Atlanticoa palvelevat ammattisijoittajat voivat olla vaikka kuinka sympaattisia, empaattisia ja rakastettavia ja kaikkea muuta kaunista, mutta ammattiroolissaan heillä on vain yksi tehtävä: tehdä rahasta rahaa. He kuvittelevat, että tsaari Atlantico on ikään kuin hyvän ja pahan tuolla puolen. Mutta onko se mahdollista? Luodessamme tsaari Atlanticon muotokuvaa, meidän on syytä miettiä, miten tsaarin maailmanlaajuinen toiminta suhtautuu esim. antiikin filosofien ja keskiajan kirkkoisien arvostamiin neljään kardinaalihyveisiin: järkevyyteen, rohkeuteen, maltillisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen?
Tsaari Atlanticon järkevyys on laskelmoivaa järkevyyttä, miten tehdä rahasta lisää rahaa. Se on hänen ammattitaitoaan. Tällä järkevyydellä ei ole mitään tekemistä sen intellektuaalisen hyveen kanssa, josta Aristoteles käytti nimiä fronesis, ja joka antaa ihmiselle mahdollisuuden nähdä mikä on hänelle hyväksi ja mikä pahaksi.
Tsaari Atlanticon ammattisijoittajien rohkeus on ihailtavaa rohkeutta jos rohkeilla rahansijoituksilla voi saada suuria voittoja ja jos suuret voitot ovat itsessään ihailtavia. Valistusfilosofi Voltaire ei pitänyt rohkeutta hyveenä lainkaan vain ominaisuutena joka on yhteinen rikollisille ja suurmiehille. Hyve siitä tule vasta, kun se palvelee toista ihmistä tai yleistä ja jaloa päämäärää.
Tsaari Atlanticon maltillisuus on pitää maltti mielessä kun sijoittaa, käytännössä lähes sama asia kuin laskelmoiva järkevyys. Maltti voi tuottaa usein parhaan rahallisen tuloksen. Tämänkaltaista malttia pankkien sijoitusneuvojat suosittelevat myös tavallisille osakesijoittajille. Antiikin hyve – maltillisuus – kohdistuu ihan muihin tekijöihin kuin lisän rahan tekemiseen. Maltillisuus on kohtuullisuutta, jonka avulla tulemme nautintojemme herraksi sen sijaan, että olisimme niiden orjia. Tsaari Atlanticon nautinto on rahanteko.
Tsaari Atlanticon oikeudenmukaisuus on oikeusjärjestyksen mukaan toimimista, juristien oikeudenmukaisuutta. Juridinen oikeusjärjestys voi olla millainen tahansa – sehän on useimmiten sopimus. Oikeusjärjestyksen mukaan ammattisijoittajat toimivat. Mutta antiikin hyveiden kanssa tällaisella toiminnalla ei ole mitään tekemistä. Antiikin neljästä kardinaalihyveestä oikeudenmukaisuus on ainoa, joka on varmasti täydellisen hyvä. Muut kolme ovat hyveitä ainoastaan, jos ne palvelevat hyvää tai ne on sidottu arvoon joka hallitsee niitä ja antaa niille päämäärän. Hyveenä oikeudenmukaisuus on itsessään hyvä.(8) Oikeudenmukaisuuteen kuuluu myös tietty ehdottomuus. Sokrates julisti kuulijoilleen ennen kuolemantuomiotaan: "Sekä julkisuudesssa että yksityisesti olen aina puolustanut oikeudenmukaisuutta väistymättä kenenkään tieltä". Tällainen oikeudenmukaisuus on tsaari Atlanticolle täysin vierasta. Tällainen oikeudenmukaisuus ei kuulu rahallisten tuottojen, voittojen ja tappioiden maailmaan. Tsaari Atlanticon kuvittelee olevansa inhimillisenä rakenteena hyvän ja pahan tuolla puolen – ja erehtyy.
Tsaari Atlanticon ominaisuuksiin eivät kuulu antiikin ajattelijoiden arvostamat hyveet – hän ei ole hyveellinen. Päinvastoin. Kun tehtävänä on tehdä rahasta rahaa, niin eikö se ole ahneutta? Mitä paremmin Tsaari Atlanticoa palvelevat ammattisijoittajat onnistuvat tekemään rahasta lisää rahaa, sitä parempi he ovat. He ovat on ahneuden logiikan palveluksessa. Joskus tämä ahneus menee liian pitkälle ja saattaa järkyttää itse järjestelmän olemassaoloa – näin tapahtui USAssa 15.9.2008 kun suuri investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssiin ja sen seurauksena koko maailman rahoitusjärjestelmä oli romahtaa. Pelastaakseen tsaari Atlanticon maailman valtiot ryhtyivät yhteistoimin tukemaan tsaaria eli ottamaan velkaa, edelleenkin Suomenkin valtio 200 euroa/sekunti. Ahneudesta käyttövoimansa saama Tsaari Atlantico voi jälleen suhteellisen hyvin, mutta maailman ihmisiä edustavat valtiot ovat melkoisissa velkaongelmissa.
Tsaari Atlantico synnyttää – aivan kuin tsaarin Venäjällä 1800-luvulla – hurjaa taloudellista eriarvoisuutta. Yhdysvalloissa on rikkaiden ja köyhien välinen ero nyt suurempi kuin milloinkaan ennen (tilastointi on aloitettu 1967). Joka seitsemäs eli 43,6 miljoonaa amerikkalaista elää sikäläisen köyhyysrajan alapuolella.(9) Suomessa kehitys on samanlainen. Milloinkaan keskuudessamme ei ole elänyt niin montaa dollarimiljonääriä kuin nyt. Tsaari Atlantico toimii maailmanlaajuisesti ja määrittää ihmisten elämäntapaa ympäri maapallon.
Noudattaessaan laillisen oikeusjärjestyksen määräyksiä Tsaari Atlantico ei ole neutraali toimija, vaan paheellinen ahneuden ajama toimija. Rakenne on ahneuden ja itsekkyyden rakenne. Tsaari Atlanticolla ei ole mitään tekemistä antiikin filosofien arvostamien hyvyyden tai hyveiden kanssa ja ei myöskään maailman eri uskontojen lähtökohtien kanssa. Esimerkiksi Matteus, Markus ja Luukas evankeliumeissaan varoittavat rikkauden vaaroista ja ahneudesta, joka vie meitä jokaista ja koko ihmiskuntaa väärälle tielle. Läntisen business-kulttuurin viemisestä kehitysmaihin nykyinen paavi Benedictus XVI kirjoittaa: ”Olemme vieneet heille jumalattoman ja kyynisen maailman, jossa pelkästään valta ja taloudellinen voitto merkitsevät jotakin. Olemme tuhonneet moraaliset normit, niin että korruptiosta ja hillittömästä vallanhimosta tulee itsestäänselvyys”.(10)
Tsaari Atlanticon työväline on markkinamekanismi. Filosofi Andre Gorz kirjoittaa markkinamekanismista hyvin julmasti: ”Markkinoiden kaikkivalta, kaiken markkinavälineistäminen yhteiskunnallisen suhteen ainoana muotona, projekti, jota Margaret Thatcher julisti, johtaa yhteiskunnan täydelliseen tuhoamiseen”.(11) Kuitenkaan markkinamekanismi ei ole vain tuhon välikappale, se voi olla myös positiivinen väline yhteiskunnallisten suhteiden kirjossa. Jos markkinamekanismi kokonaan kielletään, on seurauksena yhteiskunnan kivettyminen ja päätyminen veriseen diktatuuriin kuten tiedämme Neuvostoliiton historiasta. Kuitenkaan tsaari Atlanticon tapa käyttää markkinamekanismia tuskin johtaa meitä kohti hyvää elämää, vaikka sainkin häneltä lahjaksi 12.596,84 euroa. Hyvä elämä on yhteisöllinen asia.
Maailman rahavaroista 85 %:a hallitsevan tsaari Atlanticon muotokuva on ruma – sietäisi varoa!
Viitteet:
1.Weil Simone. Juurtuminen: Alkusoitto ihmisvelvollisuuksien julistukselle. (L’enracinement, 1949.) Suomentanut Kaisa Kukkola. 23°45 -sarja. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2007 s. 17
2.Helsingin Sanomat 23.6.2010
3.Taloussanomat 24.10.2010
4.Etiikan lukemisto toim. Oksanen, Launis, Sajama Gaudeamus 2010 s.10
5.Kauppalehti 3.6.2010
6.Liehu Heidi. Ihmisestä, jumaluudesta ja onnesta. Sphinx Oy 2000
7.Halmi Sergei. Rahan valta. Artikkeli Le Monde diplomatigue IX-lehdesssä. 2009. s. 61
8.Comte-Sponville Andre. Pieni kirja suurista hyveistä. Basam Books 2001 s.79
9.Hämeen Sanomat 30.10.2010
10.Ratzinger Joseph (paavi Benedictus XVI). Jeesus Nasaretilainen Edita 2008 s.208
11.Gorz Andre. Lähtö kapitalismista on jo alkanut. Artikkeli Niin&Näin –lehden nrossa 3/2010. s.13
