Itsekuri ei ole vain itsessään suuri avu, vaan kaikki muut hyveet näyttävät saavan siitä loistonsa
Kansantaloustieteen perustaja Adam Smith (1723-1790) teoksessaan Moraalituntojen teoria (1).
Ihminen on monenlainen. Ihminen voi olla äiti Teresa tai lapsisotilas, joka tappaa käskystä. Tai hän voi olla seurakunnan diakonissa tai taskuvaras. Ihminen on muovailuvahaa eikä kova kivi. Koska ihminen on muovailuvahaa, niin kasvatus on mahdollista. Kasvatustieteen tehtävä on tieteellisesti ohjata muovailua tieteellisesti perusteltuihin päämääriin. Vai onko? Vai onko kasvatustiede vain opetusteknologista tiedettä, jonka tavoitteena on vain kasvatettavien tiedollisten ja taidollisten kykyjen maksimointi hyvin PISA-tuloksen aikaansaamiseksi?
Ihmisen moninaisuus on historian tuotos, kuten kaikki mitä ihmisyyteen kuuluu. Hyveet ovat ihmisen ominaisuuksia. Hyve syntyy ihmiseksi tulemisen(biologinen vaatimus) ja inhimilliseksi tulemisen(kulttuurinen vaatimus) yhdistymisestä. Ihminen ei synny hyveellisenä, mutta hän voi tulla hyveelliseksi.(2) Antiikin Kreikassa lueteltiin neljä kardinaalihyvettä: järkevyys, maltillisuus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus. Aikojen kuluessa hyveluettelot ovat moneen kertaan muuttuneet. Nykyfilosofi Andre Comte-Sponville (s.1952) luettelee 18 hyvettä. Hän aloittaa hyväntapaisuudesta. Hyvät tavat edeltävät moraalia, jota vastasyntyneellä ei ole. Hyvätapaisuus on siemen, josta syntyy muut hyveet ja moraali, sanoo Andre Comte-Sponville. Viimeisimpänä hän käsittelee rakkautta, joka on hänen mukaansa kaikkien hyveiden alfa ja omega. Hyväntapaisuuden ja rakkauden välissä hän käsittelee 16 muuta ihmisen ominaisuutta. Kuitenkaan yhtä ihmisen ominaisuutta hän ei käsittele: itsekkyyttä. Onko olemassa hyveellistä itsekkyyttä?
Antiikin Kreikassa ihmisen hyveellinen ominaisuus ymmärrettiin usein jonkinlaiseksi kohtuullisuudeksi, kultaiseksi keskitieksi, joka oli kahden äärilaidan välissä. Rohkeus oli hyve, mutta uhkarohkeus ja pelkuruus paheita. Kohtuuden ja kultaisen keskitien ajatusta voidaan soveltaa myös itsekkyyteen:
- itsekkyys, joka huomio myös muut, on hyve (hyveellinen itsekkyys)
- itsekkyys, joka saalistaa itselleen etuja muiden kustannuksella, on pahe (paheellinen itsekkyys)
- epäitsekkyys, joka johtaa muiden hyväksikäytön kohteeksi, on pahe.
Äiti Teresa ja monet muut henkiset johtajat ovat olleet epäitsekkäitä ainakin oman itsensä suhteen ja antautuneet jonkin itseään suuremman päämäärän palvelukseen. Heitä jotkut pitävät pyhimyksinä. Nobelin rauhanpalkinnnon saanut Äiti Teresan katolinen kirkko on julistanutkin autuaaksi. Suuri epäitsekkyys ajaa meidät tavalliset ihmiset kuitenkin helposti muiden ihmisten hyväksikäytön kohteeksi ja oman elämän vaikeuksiin.
Modernin filosofian isä Immanuel Kant (1724-1804) muotoili etiikkansa lähtökohdaksi kategorisen imperatiivin: Toimi vain sillä tavalla, jonka voit samalla toivoa tulevan yleiseksi laiksi. Kantin mukaan tämä on jokaisen vapaan tahdon omaavan ihmisen rationaalinen velvollisuus. Voitaneen myös sanoa, että hyveellinen itsekkyys noudattaa Kantin moraalista imperatiivia.
Itsekkyytemme helposti korostuu ja siitä tulee saalistavaa itsekkyyttä. Eikö tämän vuoksi sekä yksilöllä että yhteiskunnalla pitäisi olla sellainen itse asetettu normisto, joka ehkäisee saalistavan itsekkyyden pyrkimykset valtaan? Eikö tässä ole kyse itsekurista? Vain itsekurin avulla voimme jalostaa itseämme ja yhteisöämme ja saamme parhaat ominaisuutemme loistamaan.
1.Adam Smith Moraalituntojen teoria VI osan III osasto 11 .s.237. Kautelaari 2003.
2.Andre Comte-Sponville Pieni kirja suurista hyveistä. Basam Books 2001 s.9
1 kommentti:
Onkohan Comte saanut vaikutteita Freudilta? On helppoa syyttää pieniä lapsia tai vastasyntynyttä hyveiden puuttumisesta, koska he eivät voi puolustautua, mutta onko kohtuullisempaa nautinnoissaan kuin vastasyntynyt? Se että vastasyntynyt saattaa vaatia nautintonsa öisinkin silloin kun vanhemmat nukkuvat, ei kuitenkaan laskettako hillittömyydeksi vaan luonnonmukaiseksi asiaksi... yölläkin saa herätä ja tehdä jotain tarpeellista :-)
Lähetä kommentti