Aatehistorioitsija Isaiah Berlin (1909-1997) kirjassaan Vapaus, ihmisyys ja historia (1)
”Jokaisella ihmisellä on pakko olla ideologia”, sanoi Yhdysvallan keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan talouskriisin jälkeisessä senaatin kuulemisessa 23.10.2010 ja jatkoi: ”Voidakseen elää ihminen tarvitsee ideologian”.
Filosofi Henna Seinälä puolestaan määrittelee filosofian ytimekkäästi: ”Filosofia on tapa nähdä maailma ja olla maailmassa”(2). Seinälä ja Alan Greenspan puhuvat samasta asiasta. Heidän kielenkäyttönsä mukaista on sanoa: IDEOLOGIA=FILOSOFIA. Meillä kaikilla on semmoinen.
Ideologiaan (ja siis myös filosofiaan) kuuluvat tavoitteet. Ideologia eli filosofia näyttää meille suunnan minne olemme menossa. Kun usealla ihmisellä on samanlaiset tavoitteet, niin niistä syntyy aate ja yhteiskunnallinen puolue.
Perinteikäs suomalainen Kanava-lehti yritti selvittää kolmen suurimman puolueemme ideologiaa antamalla niiden puheenjohtajien kirjoittaa sivuilleen aatteellisesta ohjelmastaan (3). Lehti tiivisti puheenjohtajien vastauksen muutamaan lauseeseen:
Mari Kiviniemi: Keskusta on kansanvaltainen sivistysliike. Ihmisten, sukupolvien ja alueiden tasa-arvo sekä ylisukupolvinen luontosuhde ovat alkiolaisuuden kestävää ydintä.
Jyrki Katainen: Kokoomus ei ole etupuolue vaan arvopuolue, joka luottaa ihmiseen. Kokoomuksen politiikan johtavat arvot ovat kannustavuus, suvaitsevaisuus, sivistys ja välittäminen.
Jutta Urpilainen: Sosiaalidemokratia on uudistusliike. Kun seuraavan sukupolven hyvinvointivaltiota rakennetaan, vapaus on nostettava tasa-arvon ja solidaarisuuden rinnalle.
Puheenjohtajien lausahdukset eivät sano juuri mitään puolueiden tämän hetken tosiasiallisesta ideologiasta, mutta jotain sentään menneisyydestä. Kiviniemen alkiolaisuutta ei ole kokoomuksella eikä sosiaalidemokratialla. Kataisen kannustavuus tarkoittanee jotain sellaista mikä ei ole niin luonteista keskustalle ja sosialidemokraateille. Urpilaisen hyvinvointivaltion korostus erottanee hänen puolueensa keskustasta ja kokoomuksesta. Lausahdusten tosiasialliset erot ovat kuitenkin hiuksenhienoja.
Puolueiden ideologiat ovat saaneet ilmiasunsa puolueiden periaateohjelmissa. Voinee olettaa että puolueiden periaateohjelmien ensimmäiseen lauseeseeni kiteytetään se, mikä puolueen mielestä on kaikkein tärkeintä.
SDP:
Sosialidemokratian päämääränä on vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden oikeudenmukainen yhteiskunta (hyväksytty puoluekokouksessa 29.5.1999).
Keskustapuolue:
Keskusta on juuriltaan suomalainen puolue (hyväksytty puoluekokouksessa 10.6.2006).
Kokoomus:
Kokoomus on keskustaoikeistolainen kansanpuolue (hyväksytty puoluekokouksessa 9-11.6.2006),
Sdp siis ilmoittaa ensimmäiseksi päämääräkseen vapauden yhteiskunnan. Jutta Urpilainen puolestaan otsikoi artikkelinsa: ”Suomi menestyy vapauden ja tasa-arvon liitolla”. Itse artikkelissa hän käyttää sanaa vapaus 15 kertaa ja korostaa tulevaisuussuuntautuneisuuttaan ilmoittamalla, että ” Seuraavassa sosialidemokratiassa keskeisten arvojemme varaan rakentuu tarina ihmisen vapautumisesta.” SDP:n ydinideologia on siis vapaus ,joka on nostettu tasa-arvon ja solidaarisuuden rinnalle ja ehkä ylikin. Mutta mitä SDP:n vapaus on? Jutta Urpilaisen artikkelin 15 vapaus-lauseesta vain kolmessa vapauden käsitteelle annetaan jotain sisältöä. Artikkelin mukaan vapaus on oikeutta
1. tavoitella omia unelmia
2.vaikuttaa osana kansalaisyhteiskuntaa
3.harjoittaa elinkeinoa osana markkinataloutta
Mutta eikö meillä ole jo nämä vapaudet? Mitä tavoittelemissa niissä on? Jutta Urpilaisen puheilla vapaudesta ei ole mitään konkreettista tavoitteellista sisältöä ,tai ainakaan minä en sitä kykene näkemään eikä hän sitä artikkelissaan sano.
SDP perustettiin Forssa vuonna 17-20.8. 1903. Ohjelma oli marxilainen: ”Ainoastaan luokkatietoisuuteen herännyt ja luokkataisteluun järjestynyt köyhälistö voi olla kehityksen kannattajana”.
Saksalainen yhteiskuntateoreetikko Karl Marx (1818-1883
Forssan kokouksen aatteellisesta ohjelmasta ei kulunut kuin 15 vuotta, kun köyhälistö hävisi aseellisen luokkataistelun ja Suomen köyhälistö kerättiin Euroopan historian ensimmäisille keskitysleireille.
Jutta Urpilainen ei käy luokkataistelua eikä hänen puolueensa sanavarastoon kuulu marksilaisuus eikä sosialismi. Hän häpeää puolueensa perustajien ajatuksia ja toimii vastoin niitä.
Kokoomus puolestaan ilmoittaa ohjelmansa ensimmäisessä lauseessa olevansa keskustaoikeistolainen puolue. Kun Urpilainen ilmoittaa artikkelissaan puolueensa kannattavan keskustavasemmistolaisia arvoja, niin meillä on Keskustapuolueen lisäksi kaksi muutakin keskustapuoluetta, joiden ero on lähinnä semanttinen. Jyrki Katainen otsikoi artikkelinsa: ”Yhteiskunta on rakennettava yksilön vapaudelle ja vastuulle”. Katainen lisää siis Urpilaisen otsikkoon yksilön ja korvaa sanan tasa-arvo sanalla vastuu. Vapaus-sanaa Katainen käyttää artikkelissaan 5 kertaa. Vapaus-sanan sisältöä Katainen ei konkretisoi senkään vertaa kuin Urpilainen.
Näiden keskustapuolueiden ero (vasemmistolaisuus,oikeistolaisuus) periytyy niiden omasta historiasta. Sisällissodan voittaneet rikkaat suomalaiset perustivat keskitysleirein Suomessa 9.12 1918 Kokoomuksen oman valtansa varmistamiseksi ja halusivat sen takuumieheksi ulkomaisen kuninkaan.
Saksalainen maakreivi Friedrich Karl, Suomen kuningas 1918.
Kokoomuksen perustajat halusivat monarkian, jotta kansalla olisi jotain mitä kunnioittaa ja totella. Kokoomuksen historiallinen lähtökohta on siis syvä epäluottamus kansaan ja sen tahtoon. Kokoomuksen perustajat hylkäsivät demokratian.
Sekä SDP että Kokoomus häpeävät perustajiensa ajatuksia ja tavoitteita.
Hylättyään perustajiensa tavoitteet kumpikin puolue on etsinyt touhuamiselleen uusia tavoitteita, joiksi vuosien mittaan on muotoutunut lähinnä kannattajiensa taloudellisten etujen ajaminen. Hyväksyttyään kannattajiensa taloudellisten etujen yhtäläisyyden, on puolueiden yhteiseksi tavoitteeksi jäänyt kansantalouden menestyminen globaalissa markkinataloudessa. Jutta Urpilainen käyttää artikkelissaan sanaa kilpailukyky kolme kertaa, Jyrki Katainen ei kertaakaan, mutta pitää sitä ilmeisesti itsestäänselvänä toiminnan lähtökohtana.
Sen sijaan Keskustapuolue kunnioittaa ja muistaa perustajiensa ajatukset. Jo puolueohjelmansa tunnuslauseena Keskustapuolue siteeraa perustajaansa Santeri Alkiota: Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi. Santeri Alkion lisäksi puolueen periaateohjelma siteeraa J.V. Snellmania ja Urho Kekkosta.
Santeri Alkio (1862-1930), kirjailija, nuorisoseuramies
Santeri Alkio oli innokas demokratian puolustaja ja itsenäisyysmies jo silloin kun Kokoomuksen perustajat myötäilivät Venäjän tsaarin tahtoa. Alkiolle olivat tärkeitä asioita elämäntavat ja itsekasvatus. Keskustapuolueella on syytäkin olla ylpeä perustajansa ajatuksista. Ne myös näkyvät edelleen puolueohjelmassa kuten esim. ajatuksesta luonnontaloudellisesti kestävästä elämäntavasta.
Keskustapuolueen käytännön politiikka on kuitenkin irtautunut lähes täydellisesti Santeri Alkion ajatuksista, esim. presidenttiehdokkuutta harkitsema EU-komissaari Olli Rehn on puhdas teknokraattisen talousajattelun kasvatti, joka pönkittää ihmisen ahneuteen perustuvan talousmekanismin toimintaa. Talousmekanismi kasaa vääjäämättä rikkautta joihinkin mekanismin osaan muiden osien kustannuksella. Euroopan nykyinen talouskriisi köyhdyttää ennestäänkin köyhiä maita pakottamalla ne maksamaan korkeita korkoja joihinkin pankkeihin.(4) Mekanismi toimii esim. siten, että Kreikka osti ensin aseita saksalaisilta pankeilta lainaamillaan rahoilla (suurten puolueiden poliitikot ja valtion virkamiehet saivat saksalaisilta "pöydän alitse" 100 miljoonaa euroa voitelurahaa vastapalveluksi neljän sukellusveneen ostamisesta Kreikan merivoimille)(5). Samoin meneetteli Portugali, jonka satamaan miljardilinoilla ostosten ansiosta lipui uusi suklellusvene 1,5,2011. (6)Kreikka/Portugal joutuivat maksuvaikeuksiin ja kansainväliset sijoittajat alkoivat epäillä Kreikan kykyä selvitä veloistaan eli lainojen korot nousivat. Kreikka/Portugal joutuu maksamaan entistä enemmän korkorahoja saksalaispankeille, jotka rikastuvat ja Kreikka/Portugal entisestään köyhtyy. Suomalaisten veronmaksajien Kreikalle/Portugalille lainaamat/takaamat rahat siis päätyvät kansanvälisten sijoittajien kukkaroon. Kyseessä on ahneuden kierre, jonka rahoittamiseen Olli Rehn haluaa suomalaisten veronmaksajienkin osallistuvan Euroopan talousvakauden nimissä. Santeri Alkio olisi kauhuissaan, jos näkisi, miten hänen perustamansa puolue tuhoaa hänen ajatuksiaan. Poliittista ajatteluaan esittävät kirjassaan Suomen eurooppalainen valinta (WSOY 2006) Olli Rehn ei sanallakaan mainitse Santeri Alkiota. Amerissa ja Englannissa talousoppinsa saanut Olli Rehn totaalisesti hylännyt Santeri Alkion. Olli Rehn on anti-Alkio.
Artikkelissaan Mari Kiviniemi käyttää alkiolaisia sanontoja – varmaan ihan vilpittömästi, vaikka onkin opiskeluissaan omaksunut kansantaloudellisen ajattelutavan, jossa ei ole sijaa alkiolaisuudelle. Mekanismi vie mennessään, Mari sopeutuu ja Santeri Alkion ideologia jää korulauseeksi puolueohjelman lehdille. Samanlaisia korulauseita ovat Jyrkin puheet Kokoomuksesta arvopuolueena vastakohtana etupuolueille. Jyrkin arvot ovat samat kuin Marin ja Jutan arvot. Ja edutkin ovat samat. Puolueita erottaa toisistaan käytännössä vain erilainen menneisyys.
Puoluejohtajien artikkelit ja puolueohjelmat voivat myös olla peitteitä todellisille ajatuksille ja tavoitteille. Ne täytyy lukea todellisista teoista. Maamme kieriskelee lähes kaikkien maailman valtioiden tavoin pahoissa velkaongelmissa.
Marilla, Jyrkillä ja Jutalla on velkaongelmaan vain yksi lääke: taloudellinen kasvu. Se on Marin, Jyrkin ja Jutan todellinen ideologia, heidän yhteinen etunsa, jota he ajavat. He ovat touhun filosofeja ilman sen ihmeempää tavoitetta. He elävät tässä hetkessä tavoitellen taloudellista kasvua, joka on päämäärä sinänsä. Joku voisi sanoa heitä barbaareiksi, jotka eivät oikein tiedä mihin ovat menossa ja onko heidän suuntansa hyväksi vai pahaksi ja millä perusteilla.
1.Isaiah Berlin. Vapaus, ihmisyys ja historia. Gaudeamus 2001 s.31
2.Henna Seinälä Artikkelissaan Filosofia itseksi tulemisena. Kirjassa Mitä filosofia on? s.215. Gaudeamus 2010.
3.Kanava 1/2011 s.4-11
4.Jan Hurri Pankit ovat rahastaneet kriisimaista satoja miljardeja. Artikkeli 23.3.2011. Taloussanomat.
5.Euroetana blogissaan 6.4.2011 (http://euroetana.blogspot.com/)
6.Euroetana blogissaan 1.5.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti