Friedrich Nietsche (1844-1899) (1)
Englantilaisessa maailmassa sana tiede (science) tarkoittaa luonnontieteitä eli tutkimusta jossa mitataan, havainnoidaan, tehdään kokeita, lasketaan ja joka edistyy. Tämä tiede ei harhauta, vaan epäonnistuessaan korvaa entiset tutkimustuloksensa paremmilla tuloksilla.
Meillä sanaa tiede käytetään kuitenkin paljon laajemmassa merkityksessä – kuten Nietsche puhuessaan tietämisestä. Meillä on kirjallisuustiedettä, teatteritiedettä. lakitiedettä, historiatiedettä, kasvatustiedettä jne. Kaikilla näillä on omat professorinsa, tiedekuntansa ja akateemiset rituaalinsa. Nämä tieteet perustuvat aina johonkin näkökulmaan, jota ei useinkaan tutkimuksissa edes sanota. Yksi tällainen tiede on kansantaloustiede.
Modernin tieteen alku voidaan jäljittää 1600-luvulle, jolloin Galilei ja Newton hahmottivat itsensä ulkopuolisen maailman hienosyisenä mekanismina, eräänlaisena kellonkoneistona, joka koostui pienistä materiaalisista perusosista, joiden käyttäytyminen määräsi koko koneiston käyttäytymisen. Koneen osat toteuttivat rautaisia lakeja ilman mitään tarkoitusta eikä sattumaa. Samankaltaisena kellonkoneistona voidaan yrittää nähdä myös talous - evolutiivisen biologisen kehityksen vääjäämättömänä tuotoksena. Tuollaisella kellonkoneistolla ei ole myöskään etiikkaa. Voidaan väittää, että etiikka siinä muodossa, kun me sen tunnemme, on illuusio, jonka geenimme ovat heittäneet silmiemme eteen saadakseen meidät yhteistoimintaan(2).
Evoluutiobiologia on tehnyt selväksi, että ihmisen moraalinormit ja hänen valintansa ankkuroituvat evoluution synnyttämiin tunteisiin ja taipumuksiin. Moraalinormit ja valinnat ovat vahvasti sidottuja ihmisen biologiseen kehitykseen ja hänen ympäristöönsä. Mutta voidaanko tästä päätellä, että nykyinen globaali saalistavaan itsekkyyteen perustuva talous on ihmiselle hyväksi ja eettisesti oikein?
1900-luvun kuluessa taloustieteestä on pyritty tekemään moraalifilosofiasta puhdistettu tieteenala. Englantilainen taloustieteilijä Andrew Sayer kirjoittaa: ”Kuten taloudellisesta käyttäytymisestä itsestäänkin, taloustieteellisestä tutkimuksesta on tullut arvoista puhdistettua siinä mielessä, että moraaliset arvot ovat ulkoistettu pohdintojen ulkopuolelle”(3). Saalistavan itsekkyyden mekanismi on saanut rauhassa kasvaa ja kukoistaa ilman että sitä olisi mitenkään kyseenalaistettu. Samalla talous on ottanut niskalenkin yhteiskunnasta. William Boots kirjoittaa oivaltavasti ja selkeästi: ”Institutionalisoiduttuaan itsesääteleviksi markkinoiksi talous vapautuu suvereenin yhteisön syleilystä ja muuttuu autonomiseksi ja siten puhtaan taloudelliseksi…. Koko yhteiskunta kiinnittyy oman taloutensa itsesäätelevään mekanismiin; talous verhoaa yhteiskunnan muovaten samalla uudelleen yhteiskunnan eetoksen ja sosiaaliset suhteet oman kuvansa mukaisiksi”(4). Siis talous muokkaa koko yhteiskunnan eetoksen.
Akateemiset filosofit puolestaan väittävät, että ”1900-luvulla eettinen keskustelu oli ennennäkemättömän rikasta….Etiikka on moraalia tutkiva filosofian osa-alue. Moraalin sosiaalinen perustehtävä on säännellä ihmisten käyttäytymistä ja keskinäisiä suhteita sekä asettaa heille arvoihin pohjautuvia päämääriä tavoiteltaviksi”(5). Ehkä akateeminen filosofinen akateeminen keskustelu on ollut 1900-luvulla ennennäkemättömän rikasta, mutta yhteiskuntamme perusmekanismista – saalistavasta itsekkyydestä – akateemiset filosofit ovat vaienneet kuin muuri. Koko filosofian kentällä 1900-luvulla etiikka on ollut kuitenkin reuna-aluetta, mutta vuosituhannen vaihteessa ajattelun painopiste on siirtynyt etikkaan, väitetään (6).
Jokaisen ihmisen elämänratkaisuissa on merkittävä se työ, jonka valitsee, josta saa palkkansa ja jolla hän kiinnittyy yhteiskuntaan. Tämän kiinnittymiskohdan etiikalle sekä akateemiset eetikot että taloustieteilijät ovat sokeita. He eivät sano siitä mitään. Vaikka juuri tässä kohdassa jokainen joutuu tekemään merkittävän eettisen päätöksen maailmankatsomuksensa mukaisesti – mille asioille hän antaa päivittäisen työpanoksensa. Päätöksen perusteena on jäsennyksemme maailmasta.
Taloustieteessä etiikassa ei ole muutoinkaan puhuttu juuri mitään, vaikka taloustieteen perustajaksi katsottu Adam Smith oli nimenomaan moraalifilosofi. Etiikka ja talous ovat ikään kuin erillisiä maailmoja, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään, eetikot eivät puhu taloudesta ja taloustieteilijät etiikasta. Jotkut ovat sentään yrittäneet. Kaksi Helsingin yliopiston professoria (Vesa Kanniainen ja Matti Siitonen) ovat toimittaneet kirjan Etiikka & Talous (WSOY 2004). Vaikka Matti Sintonen nimenomaan toteaa, että biologisista tosiasioista ei voi päätellä, mikä moraali on luonnollinen ja oikea (7) , niin kirjan lukijalle tulee vaikutelmaksi juuri tämä. Taloudelliset mekanismit, joiden keskellä elämme ja jotka globaalisti pyörittävät elämäämme, tuntuvat kirjan lukijalle luonnollisilta ja oikeilta. Ne ovat ikään kuin ”biologisia” tosiasioita, jotka ovat kehittyneet vääjäämättömän luonnonvalinnan tuloksena.
Etiikka & talous -kirjassa Kanniainen kuvaa yhteiskunnan perusmekanismia näin:
Automaattista tulon syntymistä ei ole. Tulo on tehtävä joka vuosi uudestaan. Se tehdään työllä. Työtä on, jos työvoiman palkkaaminen tuottaa voittoa sille, joka työtä tarjoaa.(8)Tämän perusmekanismin pohjalle rakentuu kansantaloustiede ja globaali maailma. Tähän perusmekanismiin Kanniainen sitoo moraalin vedoten pappeihin:
Myös papeissa on osakesijoittajia. Voiton tekeminen on moraalisesti oikein ja voiton maksimointi on moraalisesti oikein, mutta ei keinoilla millä hyvänsä.(9)
Siis voiton tekemisen keinot ovat moraalisen arvioinnin asia, mutta voiton maksimointi on sinänsä hyvä ja tavoiteltava moraalinen päämäärä. Voiton maksimoinnin puitteet asettaa lainsäädäntö. Argumenttinsa perusteeksi Kanniainen vetoaa pappien tosiasialliseen käyttäytymiseen. Saalistava itsekkyys saa taloustieteellisen siunauksensa pappien käytöksestä. Mutta entä jos papit käyttäytyisivätkin toisin eivätkä pelaisi sijoituspelejä? Romahduttaisiko se globaalin kapitalismin moraalisen perustan?
Yleensä sanotaan, että tieteessä on kyse faktoista, ei normeista. Se saattaa kertoa, millaisia olemme, mutta se ei voi kertoa, mikä olemisessamme on väärin. Ihmisen tilan tiedettä ei siis voi olla.(10) Kuitenkin lääketieteellä on tarkoitus; edistää terveyttä. Taloustieteellä on tarkoitus; edistää taloudellista kasvua. Kummallakin tieteellä on norminsa: ihmisen terveyden ja taloudellisen kasvun edistäminen. Lääketiede toimii ihmisen hyvän elämän puolesta. Taloustiedettä ei tällaista asiaa mieti, vaan pitää taloudellisen kasvun edistämistä itsestään selvänä normina Se on touhun tiedettä – taloudellista laskentaoppia.
Lääketiede on luonnontiede – ihmiskeho on osa luontoa. Talousmekanismit eivät sen sijaan ole luonnon osia, vaan ihmisten kehittämiä. Taloustiede ei ole luonnontiede, vaan taloudellinen laskenta oppi, jossa havainnoidaan taloudellista toimintaa, mallinnetaan sitä ja näin pyritään kuvaamaan taloudellisia mekanismeja. Taloudellinen laskentaoppi perustuu oletuksille ja historiallisesti muodostuneiden toimijoiden olemassaololle –juridisille rakenteille. Taloudellisen laskentaopin kuvaama järjestys ei ole luonnollinen järjestys, joka on syntynyt evolutiivisen luonnonvalinnan tuloksena, vaikka taloudellisten toimijoiden taistelu markkinaosuuksista sitä ehkä muistuttaakin - tehokkaat firmat valtaavat markkinat ja tehottomat kuolevat pois. Taloudelliset mekanismit ovat ihmisten synnyttämiä ja ihmisten muutettavissa.
Yhdysvaltalainen neurotiedemies Sam Harris kirjoittaa: Ihmisten eettisten sitoumusten muuttaminen on ihmiskunnan tärkein tehtävä tällä vuosisadalla.(11) Nykyinen taloustiede ei tällaisia asioita mieti rakentaessaan taloudelliset mallinsa saalistavan itsekkyyden perustalle. Se on pelkkää touhun tiedettä. Se harhauttaa.
1.Friedrich Nietsche. Totuudesta ja valheesta moraalin ulkopuolisessa mielessä. Niin&Näin 4/2004
2.Aku Visala. Mitä tiede ei voi kertoa Sinulle. Perussanoma Oy. s.277
3.Andrew Seyer artikkelissa Moraalitalous ja poliittinen talous kirjassa (Ilkka Kauppinen toim,) Moraalitalous Vastapaino 2004 s.33
4.William Booth artikkelissa Moraalitalouden ideasta kirjassa (Ilkka Kauppinen toim.) Moraalitalous Vastapaino 2004 s.62
5.Etiikan lukemisto. Johdanto Gaudeamus. Helsinki s.6
6.Sara Heinämaa ja Johanna Oksala. Rakkaudesta toiseen. Kirjoituksia vuosituhannen vaihteen etiikasta. Johdanto. Gaudeamus 2001 s.7.
7.Matti Sintonen Etiikka ja talous WSOY 2004 s.20
8.Vesa Kanniainen Etiikka ja talous WSOY 2004 s.118
9.Vesa Kanniainen Etiikka ja talous WSOY 2004 s. 112
10.Sam Harris Moraalinen maisema. Miten tiede määrittä inhimilliset arvot Terra cognita s.21.
11.Sam Harris. Moraalinen maisema. Miten tiede määrittää inhimiliset arvot Terra cognita s. 60.
1 kommentti:
Luonnontieteisiin kytketty etiikka vääntää kyllä näkyväksi taloustieteen eetoksen, mutta niin tekee nähdäkseni mille tahansa muulle periaatteelle perustuva etiikka. Taloustieteellisen maailmankuvaan saa toki etäisyyttä myös käyttämällä ivaa menetelmällisesti.
En kuitenkaan luottaisi esimerkiksi neurotieteiden autuuttavaan vaikutukseen eettisissä kysymyksissä; toki niiden kautta etiikka näyttäytyy kytkeytyneenä biologiseen "koneistoomme", mutta yksittäisen ihmisen eettiseen pohdintaan niiden tuottama tieto antaa vähäisesti eväitä. Painoa sanoilleni antakoon Julien Offray de La Mettrien suomennettu ja edellä mainittua problematiikkaa valaiseva teos Ihmiskone.
-Jouni
Lähetä kommentti