8. Touhun tiedettä - osa 1

Jossakin välkkyen lukemattomiin aurinkokuntiin levittäytyneen maailmankaikkeuden syrjäisessä kolkassa oli kerran tähti, jolla älykkäät ihmiset keksivät tietämisen. Se oli `maailmanhistorian´ ylimielisin ja valheellisin hetki… Sen yleisin vaikutus on harhautus.

Friedrich Nietsche (1844-1899) (1)





Englantilaisessa maailmassa sana tiede (science) tarkoittaa luonnontieteitä eli tutkimusta jossa mitataan, havainnoidaan, tehdään kokeita, lasketaan ja joka edistyy. Tämä tiede ei harhauta, vaan epäonnistuessaan korvaa entiset tutkimustuloksensa paremmilla tuloksilla.

Meillä sanaa tiede käytetään kuitenkin paljon laajemmassa merkityksessä – kuten Nietsche puhuessaan tietämisestä. Meillä on kirjallisuustiedettä, teatteritiedettä. lakitiedettä, historiatiedettä, kasvatustiedettä jne. Kaikilla näillä on omat professorinsa, tiedekuntansa ja akateemiset rituaalinsa. Nämä tieteet perustuvat aina johonkin näkökulmaan, jota ei useinkaan tutkimuksissa edes sanota. Yksi tällainen tiede on kansantaloustiede.

Modernin tieteen alku voidaan jäljittää 1600-luvulle, jolloin Galilei ja Newton hahmottivat itsensä ulkopuolisen maailman hienosyisenä mekanismina, eräänlaisena kellonkoneistona, joka koostui pienistä materiaalisista perusosista, joiden käyttäytyminen määräsi koko koneiston käyttäytymisen. Koneen osat toteuttivat rautaisia lakeja ilman mitään tarkoitusta eikä sattumaa. Samankaltaisena kellonkoneistona voidaan yrittää nähdä myös talous - evolutiivisen biologisen kehityksen vääjäämättömänä tuotoksena. Tuollaisella kellonkoneistolla ei ole myöskään etiikkaa. Voidaan väittää, että etiikka siinä muodossa, kun me sen tunnemme, on illuusio, jonka geenimme ovat heittäneet silmiemme eteen saadakseen meidät yhteistoimintaan(2).

Evoluutiobiologia on tehnyt selväksi, että ihmisen moraalinormit ja hänen valintansa ankkuroituvat evoluution synnyttämiin tunteisiin ja taipumuksiin. Moraalinormit ja valinnat ovat vahvasti sidottuja ihmisen biologiseen kehitykseen ja hänen ympäristöönsä. Mutta voidaanko tästä päätellä, että nykyinen globaali saalistavaan itsekkyyteen perustuva talous on ihmiselle hyväksi ja eettisesti oikein?


1900-luvun kuluessa taloustieteestä on pyritty tekemään moraalifilosofiasta puhdistettu tieteenala. Englantilainen taloustieteilijä Andrew Sayer kirjoittaa: ”Kuten taloudellisesta käyttäytymisestä itsestäänkin, taloustieteellisestä tutkimuksesta on tullut arvoista puhdistettua siinä mielessä, että moraaliset arvot ovat ulkoistettu pohdintojen ulkopuolelle”(3). Saalistavan itsekkyyden mekanismi on saanut rauhassa kasvaa ja kukoistaa ilman että sitä olisi mitenkään kyseenalaistettu. Samalla talous on ottanut niskalenkin yhteiskunnasta. William Boots kirjoittaa oivaltavasti ja selkeästi: ”Institutionalisoiduttuaan itsesääteleviksi markkinoiksi talous vapautuu suvereenin yhteisön syleilystä ja muuttuu autonomiseksi ja siten puhtaan taloudelliseksi…. Koko yhteiskunta kiinnittyy oman taloutensa itsesäätelevään mekanismiin; talous verhoaa yhteiskunnan muovaten samalla uudelleen yhteiskunnan eetoksen ja sosiaaliset suhteet oman kuvansa mukaisiksi”(4). Siis talous muokkaa koko yhteiskunnan eetoksen.

Akateemiset filosofit puolestaan väittävät, että ”1900-luvulla eettinen keskustelu oli ennennäkemättömän rikasta….Etiikka on moraalia tutkiva filosofian osa-alue. Moraalin sosiaalinen perustehtävä on säännellä ihmisten käyttäytymistä ja keskinäisiä suhteita sekä asettaa heille arvoihin pohjautuvia päämääriä tavoiteltaviksi”(5). Ehkä akateeminen filosofinen akateeminen keskustelu on ollut 1900-luvulla ennennäkemättömän rikasta, mutta yhteiskuntamme perusmekanismista – saalistavasta itsekkyydestä – akateemiset filosofit ovat vaienneet kuin muuri. Koko filosofian kentällä 1900-luvulla etiikka on ollut kuitenkin reuna-aluetta, mutta vuosituhannen vaihteessa ajattelun painopiste on siirtynyt etikkaan, väitetään (6).

Jokaisen ihmisen elämänratkaisuissa on merkittävä se työ, jonka valitsee, josta saa palkkansa ja jolla hän kiinnittyy yhteiskuntaan. Tämän kiinnittymiskohdan etiikalle sekä akateemiset eetikot että taloustieteilijät ovat sokeita. He eivät sano siitä mitään. Vaikka juuri tässä kohdassa jokainen joutuu tekemään merkittävän eettisen päätöksen maailmankatsomuksensa mukaisesti – mille asioille hän antaa päivittäisen työpanoksensa. Päätöksen perusteena on jäsennyksemme maailmasta.

Taloustieteessä etiikassa ei ole muutoinkaan puhuttu juuri mitään, vaikka taloustieteen perustajaksi katsottu Adam Smith oli nimenomaan moraalifilosofi. Etiikka ja talous ovat ikään kuin erillisiä maailmoja, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään, eetikot eivät puhu taloudesta ja taloustieteilijät etiikasta. Jotkut ovat sentään yrittäneet. Kaksi Helsingin yliopiston professoria (Vesa Kanniainen ja Matti Siitonen) ovat toimittaneet kirjan Etiikka & Talous (WSOY 2004). Vaikka Matti Sintonen nimenomaan toteaa, että biologisista tosiasioista ei voi päätellä, mikä moraali on luonnollinen ja oikea (7) , niin kirjan lukijalle tulee vaikutelmaksi juuri tämä. Taloudelliset mekanismit, joiden keskellä elämme ja jotka globaalisti pyörittävät elämäämme, tuntuvat kirjan lukijalle luonnollisilta ja oikeilta. Ne ovat ikään kuin ”biologisia” tosiasioita, jotka ovat kehittyneet vääjäämättömän luonnonvalinnan tuloksena.

Etiikka & talous -kirjassa Kanniainen kuvaa yhteiskunnan perusmekanismia näin:

Automaattista tulon syntymistä ei ole. Tulo on tehtävä joka vuosi uudestaan. Se tehdään työllä. Työtä on, jos työvoiman palkkaaminen tuottaa voittoa sille, joka työtä tarjoaa.(8)

Tämän perusmekanismin pohjalle rakentuu kansantaloustiede ja globaali maailma. Tähän perusmekanismiin Kanniainen sitoo moraalin vedoten pappeihin:

Myös papeissa on osakesijoittajia. Voiton tekeminen on moraalisesti oikein ja voiton maksimointi on moraalisesti oikein, mutta ei keinoilla millä hyvänsä.(9)

Siis voiton tekemisen keinot ovat moraalisen arvioinnin asia, mutta voiton maksimointi on sinänsä hyvä ja tavoiteltava moraalinen päämäärä. Voiton maksimoinnin puitteet asettaa lainsäädäntö. Argumenttinsa perusteeksi Kanniainen vetoaa pappien tosiasialliseen käyttäytymiseen. Saalistava itsekkyys saa taloustieteellisen siunauksensa pappien käytöksestä. Mutta entä jos papit käyttäytyisivätkin toisin eivätkä pelaisi sijoituspelejä? Romahduttaisiko se globaalin kapitalismin moraalisen perustan?

Yleensä sanotaan, että tieteessä on kyse faktoista, ei normeista. Se saattaa kertoa, millaisia olemme, mutta se ei voi kertoa, mikä olemisessamme on väärin. Ihmisen tilan tiedettä ei siis voi olla.(10) Kuitenkin lääketieteellä on tarkoitus; edistää terveyttä. Taloustieteellä on tarkoitus; edistää taloudellista kasvua. Kummallakin tieteellä on norminsa: ihmisen terveyden ja taloudellisen kasvun edistäminen. Lääketiede toimii ihmisen hyvän elämän puolesta. Taloustiedettä ei tällaista asiaa mieti, vaan pitää taloudellisen kasvun edistämistä itsestään selvänä normina Se on touhun tiedettä – taloudellista laskentaoppia.

Lääketiede on luonnontiede – ihmiskeho on osa luontoa. Talousmekanismit eivät sen sijaan ole luonnon osia, vaan ihmisten kehittämiä. Taloustiede ei ole luonnontiede, vaan taloudellinen laskenta oppi, jossa havainnoidaan taloudellista toimintaa, mallinnetaan sitä ja näin pyritään kuvaamaan taloudellisia mekanismeja. Taloudellinen laskentaoppi perustuu oletuksille ja historiallisesti muodostuneiden toimijoiden olemassaololle –juridisille rakenteille. Taloudellisen laskentaopin kuvaama järjestys ei ole luonnollinen järjestys, joka on syntynyt evolutiivisen luonnonvalinnan tuloksena, vaikka taloudellisten toimijoiden taistelu markkinaosuuksista sitä ehkä muistuttaakin - tehokkaat firmat valtaavat markkinat ja tehottomat kuolevat pois. Taloudelliset mekanismit ovat ihmisten synnyttämiä ja ihmisten muutettavissa.

Yhdysvaltalainen neurotiedemies Sam Harris kirjoittaa: Ihmisten eettisten sitoumusten muuttaminen on ihmiskunnan tärkein tehtävä tällä vuosisadalla.(11) Nykyinen taloustiede ei tällaisia asioita mieti rakentaessaan taloudelliset mallinsa saalistavan itsekkyyden perustalle. Se on pelkkää touhun tiedettä. Se harhauttaa.


1.Friedrich Nietsche. Totuudesta ja valheesta moraalin ulkopuolisessa mielessä. Niin&Näin 4/2004


2.Aku Visala. Mitä tiede ei voi kertoa Sinulle. Perussanoma Oy. s.277

3.Andrew Seyer artikkelissa Moraalitalous ja poliittinen talous kirjassa (Ilkka Kauppinen toim,) Moraalitalous Vastapaino 2004 s.33

4.William Booth artikkelissa Moraalitalouden ideasta kirjassa (Ilkka Kauppinen toim.) Moraalitalous Vastapaino 2004 s.62

5.Etiikan lukemisto. Johdanto Gaudeamus. Helsinki s.6

6.Sara Heinämaa ja Johanna Oksala. Rakkaudesta toiseen. Kirjoituksia vuosituhannen vaihteen etiikasta. Johdanto. Gaudeamus 2001 s.7.

7.Matti Sintonen Etiikka ja talous WSOY 2004 s.20

8.Vesa Kanniainen Etiikka ja talous WSOY 2004 s.118

9.Vesa Kanniainen Etiikka ja talous WSOY 2004 s. 112

10.Sam Harris Moraalinen maisema. Miten tiede määrittä inhimilliset arvot Terra cognita s.21.

11.Sam Harris. Moraalinen maisema. Miten tiede määrittää inhimiliset arvot Terra cognita s. 60.

7. Touhun filosofiaa

Vain barbaareja ei kiinnosta tietää, mistä he ovat tulleet, miten he ovat päätyneet nykyiseen tilaansa, mihin he näyttävät olevan menossa sekä onko tuo suunta katsottava hyväksi vai huonoksi ja millaisin perustein.

Aatehistorioitsija Isaiah Berlin (1909-1997) kirjassaan Vapaus, ihmisyys ja historia (1)





”Jokaisella ihmisellä on pakko olla ideologia”, sanoi Yhdysvallan keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan talouskriisin jälkeisessä senaatin kuulemisessa 23.10.2010 ja jatkoi: ”Voidakseen elää ihminen tarvitsee ideologian”.

Filosofi Henna Seinälä puolestaan määrittelee filosofian ytimekkäästi: ”Filosofia on tapa nähdä maailma ja olla maailmassa”(2). Seinälä ja Alan Greenspan puhuvat samasta asiasta. Heidän kielenkäyttönsä mukaista on sanoa: IDEOLOGIA=FILOSOFIA. Meillä kaikilla on semmoinen.

Ideologiaan (ja siis myös filosofiaan) kuuluvat tavoitteet. Ideologia eli filosofia näyttää meille suunnan minne olemme menossa. Kun usealla ihmisellä on samanlaiset tavoitteet, niin niistä syntyy aate ja yhteiskunnallinen puolue.

Perinteikäs suomalainen Kanava-lehti yritti selvittää kolmen suurimman puolueemme ideologiaa antamalla niiden puheenjohtajien kirjoittaa sivuilleen aatteellisesta ohjelmastaan (3). Lehti tiivisti puheenjohtajien vastauksen muutamaan lauseeseen:

Mari Kiviniemi: Keskusta on kansanvaltainen sivistysliike. Ihmisten, sukupolvien ja alueiden tasa-arvo sekä ylisukupolvinen luontosuhde ovat alkiolaisuuden kestävää ydintä.

Jyrki Katainen: Kokoomus ei ole etupuolue vaan arvopuolue, joka luottaa ihmiseen. Kokoomuksen politiikan johtavat arvot ovat kannustavuus, suvaitsevaisuus, sivistys ja välittäminen.

Jutta Urpilainen: Sosiaalidemokratia on uudistusliike. Kun seuraavan sukupolven hyvinvointivaltiota rakennetaan, vapaus on nostettava tasa-arvon ja solidaarisuuden rinnalle.



Puheenjohtajien lausahdukset eivät sano juuri mitään puolueiden tämän hetken tosiasiallisesta ideologiasta, mutta jotain sentään menneisyydestä. Kiviniemen alkiolaisuutta ei ole kokoomuksella eikä sosiaalidemokratialla. Kataisen kannustavuus tarkoittanee jotain sellaista mikä ei ole niin luonteista keskustalle ja sosialidemokraateille. Urpilaisen hyvinvointivaltion korostus erottanee hänen puolueensa keskustasta ja kokoomuksesta. Lausahdusten tosiasialliset erot ovat kuitenkin hiuksenhienoja.

Puolueiden ideologiat ovat saaneet ilmiasunsa puolueiden periaateohjelmissa. Voinee olettaa että puolueiden periaateohjelmien ensimmäiseen lauseeseeni kiteytetään se, mikä puolueen mielestä on kaikkein tärkeintä.

SDP:
Sosialidemokratian päämääränä on vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden oikeudenmukainen yhteiskunta (hyväksytty puoluekokouksessa 29.5.1999).

Keskustapuolue:
Keskusta on juuriltaan suomalainen puolue (hyväksytty puoluekokouksessa 10.6.2006).

Kokoomus:
Kokoomus on keskustaoikeistolainen kansanpuolue (hyväksytty puoluekokouksessa 9-11.6.2006),


Sdp siis ilmoittaa ensimmäiseksi päämääräkseen vapauden yhteiskunnan. Jutta Urpilainen puolestaan otsikoi artikkelinsa: ”Suomi menestyy vapauden ja tasa-arvon liitolla”. Itse artikkelissa hän käyttää sanaa vapaus 15 kertaa ja korostaa tulevaisuussuuntautuneisuuttaan ilmoittamalla, että ” Seuraavassa sosialidemokratiassa keskeisten arvojemme varaan rakentuu tarina ihmisen vapautumisesta.” SDP:n ydinideologia on siis vapaus ,joka on nostettu tasa-arvon ja solidaarisuuden rinnalle ja ehkä ylikin. Mutta mitä SDP:n vapaus on? Jutta Urpilaisen artikkelin 15 vapaus-lauseesta vain kolmessa vapauden käsitteelle annetaan jotain sisältöä. Artikkelin mukaan vapaus on oikeutta
1. tavoitella omia unelmia
2.vaikuttaa osana kansalaisyhteiskuntaa
3.harjoittaa elinkeinoa osana markkinataloutta

Mutta eikö meillä ole jo nämä vapaudet? Mitä tavoittelemissa niissä on? Jutta Urpilaisen puheilla vapaudesta ei ole mitään konkreettista tavoitteellista sisältöä ,tai ainakaan minä en sitä kykene näkemään eikä hän sitä artikkelissaan sano.

SDP perustettiin Forssa vuonna 17-20.8. 1903. Ohjelma oli marxilainen: ”Ainoastaan luokkatietoisuuteen herännyt ja luokkataisteluun järjestynyt köyhälistö voi olla kehityksen kannattajana”.

Saksalainen yhteiskuntateoreetikko Karl Marx (1818-1883

Forssan kokouksen aatteellisesta ohjelmasta ei kulunut kuin 15 vuotta, kun köyhälistö hävisi aseellisen luokkataistelun ja Suomen köyhälistö kerättiin Euroopan historian ensimmäisille keskitysleireille.

Jutta Urpilainen ei käy luokkataistelua eikä hänen puolueensa sanavarastoon kuulu marksilaisuus eikä sosialismi. Hän häpeää puolueensa perustajien ajatuksia ja toimii vastoin niitä.

Kokoomus puolestaan ilmoittaa ohjelmansa ensimmäisessä lauseessa olevansa keskustaoikeistolainen puolue. Kun Urpilainen ilmoittaa artikkelissaan puolueensa kannattavan keskustavasemmistolaisia arvoja, niin meillä on Keskustapuolueen lisäksi kaksi muutakin keskustapuoluetta, joiden ero on lähinnä semanttinen. Jyrki Katainen otsikoi artikkelinsa: ”Yhteiskunta on rakennettava yksilön vapaudelle ja vastuulle”. Katainen lisää siis Urpilaisen otsikkoon yksilön ja korvaa sanan tasa-arvo sanalla vastuu. Vapaus-sanaa Katainen käyttää artikkelissaan 5 kertaa. Vapaus-sanan sisältöä Katainen ei konkretisoi senkään vertaa kuin Urpilainen.

Näiden keskustapuolueiden ero (vasemmistolaisuus,oikeistolaisuus) periytyy niiden omasta historiasta. Sisällissodan voittaneet rikkaat suomalaiset perustivat keskitysleirein Suomessa 9.12 1918 Kokoomuksen oman valtansa varmistamiseksi ja halusivat sen takuumieheksi ulkomaisen kuninkaan.
  
                                              
                          Saksalainen maakreivi Friedrich Karl, Suomen kuningas 1918. 

Kokoomuksen perustajat halusivat monarkian, jotta kansalla olisi jotain mitä kunnioittaa ja totella. Kokoomuksen historiallinen lähtökohta on siis syvä epäluottamus kansaan ja sen tahtoon. Kokoomuksen perustajat hylkäsivät demokratian.

Sekä SDP että Kokoomus häpeävät perustajiensa ajatuksia ja tavoitteita.

Hylättyään perustajiensa tavoitteet kumpikin puolue on etsinyt touhuamiselleen uusia tavoitteita, joiksi vuosien mittaan on muotoutunut lähinnä kannattajiensa taloudellisten etujen ajaminen. Hyväksyttyään kannattajiensa taloudellisten etujen yhtäläisyyden, on puolueiden yhteiseksi tavoitteeksi jäänyt kansantalouden menestyminen globaalissa markkinataloudessa. Jutta Urpilainen käyttää artikkelissaan sanaa kilpailukyky kolme kertaa, Jyrki Katainen ei kertaakaan, mutta pitää sitä ilmeisesti itsestäänselvänä toiminnan lähtökohtana.

Sen sijaan Keskustapuolue kunnioittaa ja muistaa perustajiensa ajatukset. Jo puolueohjelmansa tunnuslauseena Keskustapuolue siteeraa perustajaansa Santeri Alkiota: Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi. Santeri Alkion lisäksi puolueen periaateohjelma siteeraa J.V. Snellmania ja Urho Kekkosta.

Santeri Alkio (1862-1930), kirjailija, nuorisoseuramies

Maalaisliitto, jonka nimi on muutettu Keskustapuolueeksi, perustettiin Kauhavalla 7.-8.11.1908.

Santeri Alkio oli innokas demokratian puolustaja ja itsenäisyysmies jo silloin kun Kokoomuksen perustajat myötäilivät Venäjän tsaarin tahtoa. Alkiolle olivat tärkeitä asioita elämäntavat ja itsekasvatus. Keskustapuolueella on syytäkin olla ylpeä perustajansa ajatuksista. Ne myös näkyvät edelleen puolueohjelmassa kuten esim. ajatuksesta luonnontaloudellisesti kestävästä elämäntavasta.

Keskustapuolueen käytännön politiikka on kuitenkin irtautunut lähes täydellisesti Santeri Alkion ajatuksista, esim. presidenttiehdokkuutta harkitsema EU-komissaari Olli Rehn on puhdas teknokraattisen talousajattelun kasvatti, joka pönkittää ihmisen ahneuteen perustuvan talousmekanismin toimintaa. Talousmekanismi kasaa vääjäämättä rikkautta joihinkin mekanismin osaan muiden osien kustannuksella. Euroopan nykyinen talouskriisi köyhdyttää ennestäänkin köyhiä maita pakottamalla ne maksamaan korkeita korkoja joihinkin pankkeihin.(4) Mekanismi toimii esim. siten, että Kreikka osti ensin aseita saksalaisilta pankeilta lainaamillaan rahoilla (suurten puolueiden poliitikot ja valtion virkamiehet saivat saksalaisilta "pöydän alitse" 100 miljoonaa euroa voitelurahaa vastapalveluksi neljän sukellusveneen ostamisesta Kreikan merivoimille)(5).  Samoin meneetteli Portugali, jonka satamaan  miljardilinoilla ostosten ansiosta lipui uusi suklellusvene 1,5,2011. (6)Kreikka/Portugal joutuivat maksuvaikeuksiin ja kansainväliset sijoittajat alkoivat epäillä Kreikan  kykyä selvitä veloistaan eli lainojen korot nousivat. Kreikka/Portugal joutuu maksamaan entistä enemmän korkorahoja saksalaispankeille, jotka rikastuvat ja Kreikka/Portugal entisestään köyhtyy. Suomalaisten veronmaksajien Kreikalle/Portugalille lainaamat/takaamat rahat siis päätyvät kansanvälisten sijoittajien kukkaroon. Kyseessä on ahneuden kierre, jonka rahoittamiseen Olli Rehn haluaa suomalaisten veronmaksajienkin osallistuvan Euroopan talousvakauden nimissä. Santeri Alkio olisi kauhuissaan, jos näkisi, miten hänen perustamansa puolue tuhoaa hänen ajatuksiaan. Poliittista ajatteluaan esittävät kirjassaan Suomen eurooppalainen valinta (WSOY 2006) Olli Rehn ei sanallakaan mainitse Santeri Alkiota. Amerissa ja Englannissa talousoppinsa  saanut Olli Rehn totaalisesti hylännyt Santeri Alkion. Olli Rehn on anti-Alkio.

Artikkelissaan Mari Kiviniemi käyttää alkiolaisia sanontoja – varmaan ihan vilpittömästi, vaikka onkin opiskeluissaan omaksunut kansantaloudellisen ajattelutavan, jossa ei ole sijaa alkiolaisuudelle. Mekanismi vie mennessään, Mari sopeutuu ja Santeri Alkion ideologia jää korulauseeksi puolueohjelman lehdille. Samanlaisia korulauseita ovat Jyrkin puheet Kokoomuksesta arvopuolueena vastakohtana etupuolueille. Jyrkin arvot ovat samat kuin Marin ja Jutan arvot. Ja edutkin ovat samat. Puolueita erottaa toisistaan käytännössä vain erilainen menneisyys.

Puoluejohtajien artikkelit ja puolueohjelmat voivat myös olla peitteitä todellisille ajatuksille ja tavoitteille. Ne täytyy lukea todellisista teoista. Maamme kieriskelee lähes kaikkien maailman valtioiden tavoin pahoissa velkaongelmissa.

 Marilla, Jyrkillä ja Jutalla on  velkaongelmaan vain yksi lääke: taloudellinen kasvu. Se on Marin, Jyrkin ja Jutan todellinen ideologia, heidän yhteinen etunsa, jota he ajavat. He ovat touhun filosofeja ilman sen ihmeempää tavoitetta. He elävät tässä hetkessä tavoitellen taloudellista kasvua, joka on päämäärä sinänsä. Joku voisi sanoa heitä barbaareiksi, jotka eivät oikein tiedä mihin ovat menossa ja onko heidän suuntansa hyväksi vai pahaksi ja millä perusteilla.



1.Isaiah Berlin. Vapaus, ihmisyys ja historia. Gaudeamus 2001 s.31
2.Henna Seinälä Artikkelissaan Filosofia itseksi tulemisena. Kirjassa Mitä filosofia on? s.215. Gaudeamus 2010.
3.Kanava 1/2011 s.4-11
4.Jan Hurri Pankit ovat rahastaneet kriisimaista satoja miljardeja. Artikkeli 23.3.2011. Taloussanomat.
5.Euroetana blogissaan 6.4.2011 (http://euroetana.blogspot.com/)
6.Euroetana blogissaan 1.5.2011

6. EETOS JA TOUHU

Etiikka tutkii järjestelmällisesti ihmisten välisiä suhteita, niitä käsityksiä, tavoitteita ja ihanteita, jotka määräävät, miten ihmiset kohtelevat toisiaan, sekä niitä arvojärjestelmiä, joihin tällaiset elämänpäämäärät perustuvat.

Isaiah Berlinin (1909-19979 luonnehdinta etiikasta (1)









Demokraattien kongressiedustaja Henry Vaxman kuulusteli Yhdysvaltojen kongressissa 23.10.2010 finanssikriisin syistä Alan Greenspania, joka toimi Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajana 1987-2006.



Waxman: ” Olette lausunut näin: ’ Minulla on ideologia. Käsitykseni vapaat, kilpailulle perustuvat markkinat ovat selvästi vertaansa vailla oleva kansantaloudellinen perusta. Olemme kokeilleet erilaisia sääntelymalleja, mutta mikään niistä ei ole toiminut mielekkäällä tavalla.’ Sellainen oli lausumanne.”

”Teillä oli valtuudet estää vastuuton lainaaminen, joka johti subprime-kriisiin. Monet kehottivat teitä tekemään niin, ja nyt koko kansantaloutemme maksaa siitä hyvästä. Tuntuuko Teistä, että ideologianne ajoi Teidät tekemään päätöksiä, jotka nyt toivoisitte jättäneenne tekemättä ?”

Greenspan: ” Niin muistattehan toki, mitä ideologia on. Se on käsitteellinen kehys sille, miten ihmiset suhtautuvat todellisuuteen, jokaisella on sellainen. On pakko olla. Voidakseen elää ihminen tarvitse ideologian. Kyse on siitä, onko se virheetön vai ei. Yritän tällä sanoa, että kyllä löysin virheen. En tiedä, miten merkittävä tai pysyvä se virhe on, mutta tämä seikka on järkyttänyt minua suuresti.”

Waxman: ”Löysitte virheen?”

Greenspan: ” Löysin virheen mallista, jota pidin sinä ratkaisevan tärkeänä toimintamallina, joka määrittää miten maailma niin sanotusti toimii.”

Waxman: ”Toisin sanoen huomasitte, että maailmankatsomuksenne, ideologianne, ei ollut oikea. Se ei toiminut.”

Greenspan: ”Täsmälleen. Juuri siitä syystä olin järkyttynyt, koska olin 40 vuoden ajan ja kauemminkin ollut vahvasti vakuuttunut todisteista, joiden mukaan se toimi poikkeuksellisen hyvin.” (2)



Greenspanin tunnustus on hätkähdyttävä. Hän oli vuosikymmeniä maailman talouspolitiikkojen puolijumala ja nyt hän ilmoittaa erehtyneensä ja toimineensa virheellisen ideologian mukaisesti. Hänen arvojärjestelmänsä voinee tiivistää toteamukseen: mahdollisimman suuri vapaus taloudellisille toimijoille. Vapaus on ihana sana jota kaikki kannattavat. Greenspanin ideologia voitaneen kuitenkin myös ilmaista toisin: saalistavan itsekkyyden maksimointi. Greenspanin ideologia on ollut muutaman viime vuosikymmenen talouspoliittinen valtaideologia, joka on ohjannut koko maailman kehitystä. ”Talousajattelussa on ollut käsitys, että jos maailma poikkeaa oikeaoppisesta teoriasta, se ei ole teorian vaan maailman vika. Niinpä vaatimus on , että maailma täytyy muuttaa oikeaoppisen teorian oletusten mukaiseksi.”(3) Maailmasta on tullut saalistavan itsekkyyden pelikenttä.

Perustellessaan hyökkäystään Irakiin Yhdysvaltojen presidentti Georg Bush julisti: ”Vapaus on Kaikkivaltiaan lahja jokaiselle miehelle ja naiselle tässä maailmassa. Maailman johtavana valtiona meillä on velvollisuus edistää vapauden leviämistä”(4) Tämäkin ihana lausuma voidaan ilmaista myös raadollisemmin: ´Saalistava itsekkyys on jokaisen miehen ja naisen ominaisuus tässä maailmassa. Maailman johtavana valtiona meillä on velvollisuus edistää saalistavan itsekkyyden leviämistä´. Yhdysvaltojen keskuspankin pääjohtajan ja Yhdysvaltojen presidentin ideologiat ovat olleet yhteneväiset. Georg Bush ei ole tunnustanut erehtyneensä eikä ole järkyttynyt.



Eetos on kansan pyrkimys, päämäärä ja ihanne, miten ihmisen pitää olla ja elää. Arvojärjestelmänsä virheellisyyden tunnustanut Alan Greenspan ja ideologiastaan tiukasti kiinni pitävä Georg Bush ilmaisevat amerikkalaista eetosta: talouden vapauden ja vaurauden maksimointia. Nämä arvot määrittävät elämänpäämäärät ja miten ihmisen pitää elää ja mitä ihmisten tulee olla ja tehdä. Tämä arvojärjestelmä voidaan ilmaista myös raadollisemmin: amerikkalainen eetos on saalistavan itsekkyyden ja sen tuottaman vaurauden maksimointia - maailmanlaajuisesti. Tämä eetos on synnyttänyt käsittämättömän suuria pääomamääriä joillekin harvoille ihmisille samanaikaisesti kun suuri osa ihmisiä elää nälkärajalla ja taistelee puhtaan juomaveden puolesta. Maailma on yksinkertaisesti vääräänkehittynyt.

Suomeen saalistavan itsekkyyden eetos on levittäytynyt asteittain. Joskus 1980-luvulla maamme vapautti rahoitusmarkkinat ja valtion ideologiaksi muodostui kilpailukykypolitiikka. Kaikki mitä politiikassa tuolloin tehtiin ja edelleen tehdään, on alistettu kilpailukyvylle. Saalistavan itsekkyyden eetos läpäisee elämänmuotomme.

Elämänmuotomme eetos näkyy jokapäiväisessä elämässämme. Vaikkapa urheiluliikemies Hjallis Harkimon organisoimassa talviklassikossa, SM-liigan jääkiekko-ottelussa Jokerit-HIFK olympiastadionilla 5.2.2011. Katsoin ottelun maksullisesta URHO-TV:stä. Katsomossa istuivat n. 34.000 ihmisen seassa Hjallis Harkimon kaverit, ulkoministeri Aleksanteri Stubb ja Jokerit- paita päällä Nokian uusi pääjohtaja Elop, joka sai 4,5 miljoonaa euroa Nokialta vain allekirjoittamalla johtajasopimuksensa.(5) (Tästä allekirjoituskorvauksesta Suomen valtio tuskin saa yhtään veroeuroa.) Ottelun väliajalla TV haastatteli yhtä nykyajan sankaria, ammatikseen pokeria pelaavaa Ilari Sahamiestä. Hän sanoi lyöneensä vetoa HIFK:n puolesta 5000 euroa. Ja voitti vedon, sillä HIFK voitti ottelun. Itse ottelussa korkeapalkkaiset pätkätyöläiset taistelivat paitsi joukkueidensa niin myös uusien korkeampien pätkätyösopimustensa puolesta. Kaikilla oli varmaan kivaa. Asiaan kuuluu että ottelun jälkeen joukkueiden kannattajat ottivat väkivaltaisesti toisistaan mittaa, niin että poliisien piti rauhoittaa tilanne. Sirkus pyöri ja rahaa virtasi kukkarosta toiseen. Tämä on meidän tavallista touhuamme.

Touhu näyttää ideologiattomalta, kunhan touhutaan ja kivaa on. Meidän touhumme on kuin pokeripeli, jossa yritämme saalistaa itsellemme mahdollisimman suuren voiton muiden kustannuksella. Pokerissa voittaa aina joku voittaa ja joku häviää melko sattumanvaraisesti. Ammatikseen pokeria Suomessa pelaavien lukumäärä kasvaa jatkuvasti ; samoin pankkien ammattisijoittajien, jotka pelaavat omaa pokeriaan rahoitusyhtiöillä ja osakemarkkinoilla. Raha pakkautuu joillekin harvoille - maailmanlaajuisesti. Pekingissä ja Moskovassa on miljardöörejä yhtä hyvin kuin New Yorkissa. Alan Greenspanin talousmalli on valloittanut maailman. Touhuamme sen puitteissa itsellemme rahaa hamuten ajattelematta kansamme eetosta. Alan Greenspan itse senaatin kuulustelussa muistattaa että meillä itse kullakin on ideologia. Me emme itse sitä muista vaan touhuamme päämäärättömästi omia touhujamme ja samalla toteutamme Alan Greenspanin itsensä virheelliseksi julistamaa ideologiaa, jota olen kutsunut aiemmin Alexander Stubbenheimin uskomusjärjestelmäksi. Arvojärjestelmä, uskomusjärjestelmä ja ideologia ovat sama asia.

Touhumme on saalistavan itsekkyyden eetosta, jota emme myönnä toteuttavamme, vaan käytämme saalistavan itsekkyyden peitesanana sanaa vapaus.




1.Isaiah Berlin Vapaus, ihmisyys ja historia. Gaudeamus 2001 s. 25

2.Juha Sainio Helsingin Sanomissa 12.2.2011 Merkintöjä- palstalla sivu A2

3.Heikki Patomäki & Teivo Teivainen. Globaali demokratia Gaudeamus 2003 s. 23

4.David Harvey Uusliberalismin lyhyt historia Vastapaino 2008

5.Talousuutinen Helsingin Sanomat 12.3.2011

5. Saalistavan itsekkyyden mekanismin synty

Kunkin ihmisen luonne, sikäli kuin se voi vaikuttaa toisten ihmisten onneen ja menestykseen, tekee sen niillä ominaisuuksilla, jotka vahingoittavat tai hyödyttävät muita.



Kansantaloustieteen perustaja Adam Smith (1723-1790)(1)







Niihin kirjoihin, jotka muuttivat maailmaa, luetaan Adam Smithin vuonna 1776 julkaisema teosjärkäle Kansojen varallisuus. Tutkimus sen olemuksesta ja tekijöistä. Teosta on pidetty yhtä vaikuttavana taloustieteeseen kuin Newtonin Principian vaikutusta fysiikkaan.(2) Taloudellinen kehitys nojaa teoksen mukaan kolmen tekijän yhteisvaikutukseen: oman edun tavoitteluun, työnjakoon ja kaupan vapauteen. Usko niihin on myös meidän talouselämämme perusta.

Adam Smithin kirja on hyökkäys silloista merkantilistista talousjärjestelmää vastaan, jossa lait ja tullit kasasivat varallisuutta suurkauppiaille ja suuryrittäjillä.

Adam Smith oli maailmanparantaja, joka halusi vääräksi kokemansa järjestelmän tilalle luonnollisen vapauden järjestelmän, jossa kaikilla tuli olla mahdollisuus yrittää ja hankkia mahdollisimman suuri varallisuus itselleen.

Smith uskoi, että ns. näkymätön käsi ohjaisi itsekkäitä pyrkimyksiä niin että lopputuloksena olisi vaurauden yleinen kasvu ja kaikkien yhteinen hyvä. Hänen ajatteli ihmiskunnan historiallista kehitysprosessia eli edusti sellaista ajattelun syvällisyyttä, jota nykyajan matemaattisia malleja pyörittävät näennäisen arvoneutraalit taloustieteilijät eivät tavoita. Smithin ihanteena oli perheviljelijöiden, pienyrittäjien ja kohtuullista palkkaa nauttivien työläisten yhteiskunta, jossa valtiovallan tehtäviin kuului huolehtia, ettei suuria, itselleen etuoikeuksia kahmivia taloudellisia keskittymiä synny.(3)



Adam Smith itse piti pääteoksenaan vuonna 1759 ilmestynyttä Moraalituntojen teoriaa, joka havainnoi ihmisluontoa ja esittää sympatia-käsitteen moraalin pohjaksi. Smith oli ennen kaikkea moraalifilosofi. On irvokasta, miten nykyajan uusliberalistiset taloustieteilijät (esim. Nobel-palkittu Milton Friedman) ja poliitikot (esim. Ronald Reagan ja Margaret Thatcher) käyttivät Adam Smithin nimeä edistäessään suuryritysten voitontavoittelua maailmanlaajuisilla osake- ja rahamarkkinoilla. Ronald Reaganin avustajien kerrotaan kunnioittaneen Adam Smithiä sonnustautumalla tämän siluetilla varustettuihin solmioihin.(4)



Ennen Smithiä varallisuuden kasvattaminen itsekkäästi oli filosofien ja uskontojen tuomitsema pahe, mutta Smithin jälkeen se oli hyve. Näin voitaneen sanoa, vaikka Smith ei ollut ensimmäinen ajattelija, joka julisti itsekkyyden hyveeksi.

Smithiä aiemmin Benjamin Franklin ( 1706-1790) Amerikassa korosti ohjeissaan nuorille liikemiehille, että aika on rahaa ja että lujasti työtä tekevä, omantunnontarkka ja luotettava mies menestyy rahan ansaitsemisessa. Myöhemmin tätä talouseetosta saksalainen sosiologi Max Weber( 1864-1920) kutsui kapitalismin hengeksi, jossa rahan ansaitseminen nähtiin itsetarkoitukseksi, kutsumukseksi. (5)

Ennen Smithiä ja Franklinia rahanhimo ja itsekkyys olivat filosofien ja uskontojen halveksimia luonteenpiirteitä. Esimerkiksi Platonin Valtio-utopian tavoitteena oli kitkeä ihmisestä pois itsekkyys. Poiketen aikaisemmasta traditiosta Adam Smith kuitenkin hyväksyi itsekkyyden hyveeksi ihmisluonnon tarkkailunsa perusteella. Mutta hän tarkoitti itsekkyydellä vain omista asioista huolehtimista – ei etujen saalistamista toisten kustannuksella. Smith kirjoitti: ”täydellisen ihmisluonteen muodostaa se, että välittää paljon muista ja vähän itsestään, että on pidättyväinen itsekkäissä tunteissaan ja runsas hyvänsuovissa, mikä ainoastaan voi ihmiskunnan keskuudessa luoda sen tunteitten ja tuntemusten sopusoinnun, jossa niiden koko viehätys ja soveliaisuus on” (6).

Smithin aikana ei vielä ollut moderneja osakeyhtiötä, jossa raha on irtautunut omaksi maailmakseen ja jossa rahalla on tarkoitus tehdä vain lisää rahaa. Modernissa osakeyhtiössä ei ole kyseessä enää omien asioiden hoitamisesta, vaan rahakoneesta, jonka tarkoituksena on tuottaa lisää rahaa varsinaisesta toiminnasta mitään tietämättömille sijoittajille. Organisaatio lietsoo itsekkyyttä eikä edistä pidättyvyyttä itsekkäissä tunteissa, jota Adam Smith peräänkuulutti. Saalistavan taloudellisen itsekkyyden mekanismi syntyi Napoleonin Ranskassa 1800-luvun alussa säädettäessä osakeyhtiölaki. Mekanismi levisi Ruotsiin 1848 ja Suomeen 1864. Smithin hyveellinen itsekkyys oli muuttunut saalistavaksi itsekkyydeksi, paheeksi. Talouselämän rautaiset lait, joita nykyajan taloustiede tutkii, ovat historiallisesti synnytettyjä Adam Smithin jälkeen.

Rahanhimo ja saalistava itsekkyys ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskunta. Osakeyhtiömuoto antoi saalistavalle itsekkyydelle hyväksyttävän juridisen muodon. Siitä tuli yhteiskuntarakenteemme hyväksytty perusvoima, jolle elämänmuotomme perustuu.

Moraalifilosofi Adam Smith olisi kauhuissaan, jos tietäisi millaisen tieteen perustana hänen kirjoituksiaan käytetään ja millaiseen maailmaan ne ovat johtaneet.


___________
1.Adam Smith Moraalituntojen teoria , Kautelaari 2005 s. 216

2.Andrew Taylor. Kirjat, jotka muuttivat maailmaa. Ajatus kirjat 2010 s.150

3.Kari Saastamoinen. Eurooppalainen liberalismi, Atena 1998 s.47

4.Kari Saastamoinen, Eurooppalainen liberalismi Atena 1998 s.34

5. Timo Kyntäjä, kirjassa Max Weber,Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. WSOY 1990 s.7

6. Adam Smith, Moraalituntojen teoria, Kautelaari 2005 s.44

4. Eräs hyve

Itsekuri ei ole vain itsessään suuri avu, vaan kaikki muut hyveet näyttävät saavan siitä loistonsa

Kansantaloustieteen perustaja Adam Smith (1723-1790) teoksessaan Moraalituntojen teoria (1).





Ihminen on monenlainen. Ihminen voi olla äiti Teresa tai lapsisotilas, joka tappaa käskystä. Tai hän voi olla seurakunnan diakonissa tai taskuvaras. Ihminen on muovailuvahaa eikä kova kivi. Koska ihminen on muovailuvahaa, niin kasvatus on mahdollista. Kasvatustieteen tehtävä on tieteellisesti ohjata muovailua tieteellisesti perusteltuihin päämääriin. Vai onko? Vai onko kasvatustiede vain opetusteknologista tiedettä, jonka tavoitteena on vain kasvatettavien tiedollisten ja taidollisten kykyjen maksimointi hyvin PISA-tuloksen aikaansaamiseksi?

Ihmisen moninaisuus on historian tuotos, kuten kaikki mitä ihmisyyteen kuuluu. Hyveet ovat ihmisen ominaisuuksia. Hyve syntyy ihmiseksi tulemisen(biologinen vaatimus) ja inhimilliseksi tulemisen(kulttuurinen vaatimus) yhdistymisestä. Ihminen ei synny hyveellisenä, mutta hän voi tulla hyveelliseksi.(2) Antiikin Kreikassa lueteltiin neljä kardinaalihyvettä: järkevyys, maltillisuus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus. Aikojen kuluessa hyveluettelot ovat moneen kertaan muuttuneet. Nykyfilosofi Andre Comte-Sponville (s.1952) luettelee 18 hyvettä. Hän aloittaa hyväntapaisuudesta. Hyvät tavat edeltävät moraalia, jota vastasyntyneellä ei ole. Hyvätapaisuus on siemen, josta syntyy muut hyveet ja moraali, sanoo Andre Comte-Sponville. Viimeisimpänä hän käsittelee rakkautta, joka on hänen mukaansa kaikkien hyveiden alfa ja omega. Hyväntapaisuuden ja rakkauden välissä hän käsittelee 16 muuta ihmisen ominaisuutta. Kuitenkaan yhtä ihmisen ominaisuutta hän ei käsittele: itsekkyyttä. Onko olemassa hyveellistä itsekkyyttä?

Antiikin Kreikassa ihmisen hyveellinen ominaisuus ymmärrettiin usein jonkinlaiseksi kohtuullisuudeksi, kultaiseksi keskitieksi, joka oli kahden äärilaidan välissä. Rohkeus oli hyve, mutta uhkarohkeus ja pelkuruus paheita. Kohtuuden ja kultaisen keskitien ajatusta voidaan soveltaa myös itsekkyyteen:

- itsekkyys, joka huomio myös muut, on hyve (hyveellinen itsekkyys)

- itsekkyys, joka saalistaa itselleen etuja muiden kustannuksella, on pahe (paheellinen itsekkyys)

- epäitsekkyys, joka johtaa muiden hyväksikäytön kohteeksi, on pahe.

Äiti Teresa ja monet muut henkiset johtajat ovat olleet epäitsekkäitä ainakin oman itsensä suhteen ja antautuneet jonkin itseään suuremman päämäärän palvelukseen. Heitä jotkut pitävät pyhimyksinä. Nobelin rauhanpalkinnnon saanut Äiti Teresan katolinen kirkko on julistanutkin autuaaksi. Suuri epäitsekkyys ajaa meidät tavalliset ihmiset  kuitenkin helposti muiden ihmisten hyväksikäytön kohteeksi ja oman elämän vaikeuksiin.

Modernin filosofian isä Immanuel Kant (1724-1804) muotoili etiikkansa lähtökohdaksi kategorisen imperatiivin: Toimi vain sillä tavalla, jonka voit samalla toivoa tulevan yleiseksi laiksi. Kantin mukaan tämä on jokaisen vapaan tahdon omaavan ihmisen rationaalinen velvollisuus. Voitaneen myös sanoa, että hyveellinen itsekkyys noudattaa Kantin moraalista imperatiivia.

Itsekkyytemme helposti korostuu ja siitä tulee saalistavaa itsekkyyttä. Eikö tämän vuoksi sekä yksilöllä että yhteiskunnalla pitäisi olla sellainen itse asetettu normisto, joka ehkäisee saalistavan itsekkyyden pyrkimykset valtaan? Eikö tässä ole kyse itsekurista? Vain itsekurin avulla voimme jalostaa itseämme ja yhteisöämme ja saamme parhaat ominaisuutemme loistamaan.




1.Adam Smith Moraalituntojen teoria VI osan III osasto 11 .s.237. Kautelaari 2003.


2.Andre Comte-Sponville Pieni kirja suurista hyveistä. Basam Books 2001 s.9

3. Brändi ja todellisuus

Ihminen juurtuu osallistumalla todellisesti, aktiivisesti ja luontevasti yhteisöön, joka pitää hengissä menneisyyden aarteita sekä tiettyjä ennakkoaavistuksia tulevasta.



Ranskalainen filosofi Simone Weil (1909-1943)(1)





Suomen brändiä miettineen työryhmän nimittäjästä, ulkoministeri Alexander Stubbista on kehkeytymässä 2000-luvun Mannerheim, johon me kaikki uskomme ja luotamme. Stubbilla ja Mannerheimilla on paljon yhteistä; kumpikin on juurtunut omaan uskomusjärjestelmäänsä asumalla ja elämällä suomalaisille vieraassa kulttuurissa.

Mannerheim omaksui aateliskodissaan sääty-yhteyskunnan aatelisen arvomaailman, jossa jokaisella säädyllä oli oma paikkansa ja tehtävänsä. Stubb omaksui jääkiekkoliiketoimintaa pyörittäneessä kodissaan kilpailuyhteiskunnan arvomaailman, jonka mukaan kaikki asiat (kuten jääkiekkoilijat) ovat kaupan ja markkina-arvot ohjaavat ihmisiä.

Mannerheimista on äskettäin 143 vuotta hänen syntymänsä jälkeen julkaistu kirja Syntynyt tsaarin palvelukseen.(2) Veikkaan että Alexader Stubbista julkaistaan joskus kirja Syntynyt kansainvälisen kapitalismin palvelukseen.

Kouluttaessaan itseään Pietarissa Venäjän tsaarin opissa sisäisti Mannerheim Venäjän tsaarin legitiimiksi hallitsijakseen, joka sai valtansa Jumalalta. Tälle tsaristiselle uskomusjärjestelmälle Mannerheim oli uskollinen koko elämänsä. Kouluttaessaan itseään Mainland High Schoolissa Daytonin Beachissa Floridassa ja Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa Stubb imi itseensä opiskeluympäristönsä vankkumattoman uskon mahdollisimman vapaisiin kapitalistisiin markkinoihin. Tästä uskostaan Stubb tuskin milloinkaan luopuu.

Mannerheimillä ja Stubilla on siis oma tsaarinsa. Kummankin kasvuympäristö näkyy käytännön elämässä – kun Stubb valittiin Suomen ulkoministeriksi, niin median kommenttien mukaan EU sai sisälleen kaikkein yhdysvaltalaismielisimmän ulkoministerin, joka voi ajaa USAn asiaa EU:n sisällä. Mannerheim ajoi tsaari Nikolai II:n asiaa Suomen sisällä ja taistelu Suomen puolesta oli samalla taistelua Nikolai II:n murhaajia vastaan. Kukin meistä, myös Mannerheim ja Stubb, olemme syvästi oman historiamme muokkaamia.

Alexander Stubb ei suinkaan ole yksin uskossaan markkinoihin ja tsaari Atlanticon vallan siunauksellisuuteen. Lähes koko suomalainen valtaeliitti on hänen kanssaan samaa mieltä. Tuskin kukaan ajattelee että esim. Microsoftin kouluttamalla työväenjohtaja Mikael Jungnerilla olisi joitain Stubbin käsityksistä poikkeavaa politiikkaa. Koko valtaeliittimme ja koko poliittinen järjestelmämme on tsaari Atlanticon ohjauksessa. Käytän tästä valtaeliitistä nimitystä Alexander Stubbenheim, koska Alexander Stubbista on kehittymässä samanlainen johtohahmo mitä Mannerheim aikoinaan oli. Alexander Stubbenheim on myös valtaeliitin brändi, joka kätkee todellisuuden, sen mitä tapahtuu todella.



Brändillä on mainosmiehensä kuten esim. käytännöllisen filosofian ja liiketoiminnan etiikan dosentti Jukka Kilpi, joka julistaa: ”Markkinatalous on eettisesti hyvä järjestelmä. Se on enemmän kuin pelkkä välineellinen hyvä. Se on itsessään eettisesti hyvä mekanismi.” (3)Mitä dosentti KIlpi oikein tarkoittaa etiikalla ja eettisyydellä ja mihin etiikka hänen mielestään perustuu ? Ainakaan liiketoiminnan etiikan dosentti Jukka Kilpi ei mieti kuinka elämä voidaan järjestää oikeudenmukaisesti eli sen ominaisuuden mukaan, jota Platon piti hyvän valtion peruskriteerinä. Tällä en väitä että markkinamekanismi olisi jotenkin sinänsä epäeettinen luomus, mutta sitä tapaa jolla markkinamekanismi nykyistä maailmaa hallitsee, on vaikea pitää eettisenä, vaikka dosentti Jukka Kilpi niin väittääkin.



Todellisuudessa Tsaari Atlantico haluaa Suomen valtaeliitin myötävaikutuksella elämämme täydellisesti haltuunsa eikä etiikasta välitä, sillä markkinamekanismilla ei ole etiikkaa. Suomessa on tapahtunut paljon viime vuosina Pauli Vahtera kuvaa tapahtunutta kehitystä blogissaan Jättäkää meille edes vesi (http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2010/09/15/jattakaa-meille-edes-vesi/) peläten että pian myös vesistömme ja vesilaitoksemmekin ovat kaikkea hallitsevan markkinamekanismin näpeissä. Blogi alkaa näin:

Isämme ja isoisämme taistelivat itsenäisen Suomen puolesta viiden vuoden ajan hirmuisissa olosuhteissa. Sen jälkeen he yhdessä äitiemme kanssa rakensivat meille raunioista isänmaan, jossa oli yhteiset sähköt, maantiet, puhelinverkot, posti kaiken muun välttämättömän lisäksi. Ja kaikkialla oli puhdasta vettä.

Nykyiset päättäjämme ovat lahjoittaneet isiemme ja äitiemme raadannan pala palalta ulkomaille. Pilkkahinnalla on ulkomaille myyty telelaitos Sonerana sen jälkeen kun oli ensin tyhjästä ilmasta lahjoitettu 4 miljardia euroa saksalaisille, puolet Imatran Voimasta meni kansainvälisille pelureille, Kemiran lannoitteet norjalaisille, pakollinen autokatsastus englantilaisille ja espanjalaisille, digiverkon saivat ranskalaiset. Suomalaiset pankit KOP, SYP ja parhaat osat säästöpankeista lahjoitettiin ruotsalaisten silloiselle roskapankille Nordealle. Postipankki myytiin verotta Tanskaan. Lounais-Suomen Säästöpankin ja muiden pankkien aiheuttamat lamavelat ja sen myötä vuosien kärsimykset myytiin ale-hintaan norjalaisille sijoittajille. Devalvaatiovoitot menivät ulkomaille. Kunnallisia vuokrataloja myydään ulkomaisille sijoittajille. Poliisitalot on jo myyty. Valtio on vuosia antanut telakkatukea, jolla lemmenlaivojen ostajat saavat laivansa halvemmalla. Laivojen voitot on annettu norjalaisille ja korealaisille. Suomen kaivokset ja siellä olevat mineraalit myytiin pikkurahalla venäläisille ja norjalaisille. Pekka Perä maksoi euron valtionyhtiö Outokummulle Talvivaaran kaivosoikeuksista ja nyt sielläkin on paljon ulkomaalaista omistusta.

Kaikki on siis kaupan. Matkapuhelinyhtiö Nokia on ollut suomalaisten ylpeyden aihe. Mutta enää suomalaisella työllä luodulla Nokialla ja suomalaisuudella ei ole paljoakaan yhteistä. Nokian amerikkalaiset omistajat laittoivat Nokian hallituksen puheenjohtajan ja Suomen brändiä miettineen työryhmän puheenjohtajan Jorma Ollilan nimittämään uuden toimitusjohtajan Amerikan mantereelta. Olisi mielenkiintoista tietää mihin uusi toimitusjohtaja maksaa veronsa, jollekin suomalaiselle kunnalle vai jonnekin toiselle puolelle maapalloa. Suomen valtio (Hetemäen verotyöryhmän esitys 21.12.2010) yrittää vielä pitää Nokian pääkonttorin Suomessa esittämällä yhteisöveron laskua. Valtio kuristaa itsensä minikuntoon yrittämällä luoda hyviä olosuhteita kansainväliselle liike-elämälle – sehän on meidän kaikkien yhteinen etu, meidän elämänmuotomme etu. Näinhän Aleksander Stubbenheim on meidät saanut uskomaan.

Pauli Vahteran kuvailemassa Suomessa politikointi on hyvin helppoa. Ei tarvitse mitään muuta kuin hymyillä, olla ystävällinen ja ilmoittaa olevansa Suomen toivo. Kaikki rakenteet ovat jo valmiita. Esimerkiksi Suomen järvien rantaviivaa lienee venäläisomistuksessa jo n. 100 kilometriä. Kuinkahan paljon on 5 vuoden kuluttua? Kaikki on kaupan. Jokainen käsittää mitä Aleksander Stubbenheimin uskomusjärjestelmä merkitsee ajan mittaan esim. yhteiskuntamme kiinteydelle, terveydenhoidollemme, koulutusjärjestelmällemme ja niin sanotulle itsenäisyydellemme.



Markkinamekanismin ohjaamassa maailmassamme me voisimme alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, vaatii kirjailija Antti Tuuri ja kirjoittaa:

”Suomi käy sotaa Naton joukkojen rinnalla Afganistanissa, ja kehitysmaissa Suomi on mukana teollisessa toiminnassa, jossa siirtomaan luonnonvaroja ryöstetään, luonto turmellaan, mieluisia vallanpitäjiä pidetään vallassa ja kansalaiset kurissa konekivääreillä.

Suomi on sotaa käyvä siirtomaavalta”(4)

Kirjailijana Antti Tuuri näkee brändimme läpi todellisuuteen. Hän kirjoittaa suomalaisista metsistä kasvaneesta suomalaisesta rahasta, joka nyt myllertää Etelä-Amerikassa – siis ”meidän” rahastamme. Veikkaan että ei kuulu montaakaan vuotta kun venäläinen raha puolestaan ostaa suomalaisen paperitehtaan ja integroi sen venäläiseen teollisuuteen ja venäläisiin metsiin. Markkinamekanismi juoksuttaa meitä. Antti Tuurin toivetta eli asioiden puhumista niiden omilla nimillä valtaeliittimme ei harrasta. Se johtaisi helposti johtopäätöksiin, joita ei kukaan halua tehdä.



Muistan vielä kuinka Suomen suurimman pankin pääjohtaja Matti Virkkunen haastoi vuonna 1968 Urho Kekkosen presidenttiyden iskulauseenaan ”Suomalaisen elämänmuodon puolesta”. Aleksander Stubbenheimin elämänmuotoon ei kuulu enää suomalaisuus.. Matti Virkkusen johtamaa kansallista pankkia ja hänen puolustamaansa suomalaisuutta ei enää ole kuin muistoissa. Kaikki on myyty ja kaikki on kaupan. Politiikan sisällöksi riittää pelkkä hymyily ylikansallisen talouden tahdissa. Brändimme tehtävä on tuottaa hyviä mielikuvia, jotta ylikansallinen talous ei meitä hylkisi. Politiikan sisällöksi riittää mitääntekemättömyys ja olemassa olevan brändin ylläpito. Politiikka, jolla oli Aristoteles aikoinaan tarkoitti sitä filosofian osaa, joka miettii hyvän elämän yhteisöllisiä edellytyksiä, on mitätöitynyt pelkäksi tavoitteettomaksi tekniseksi asioiden hoidoksi ylikansallisten markkinoiden ohjauksessa. Toiminnan perustaa ja tavoitetta ei ole aikaa miettiä yhtä vaalikautta pitemmälle.



Pitääkö näin välttämättä olla? Olemmeko jo juurtuneet niin syvälle nykyiseen elämänmenoomme että emme voi tavoitella mitään parempaa? Meitä hallitsi 1800-luvun Romanovien hallitsijasuku, jonka 300-vuotinen valtakausi loppui 1900-luvun alussa yhteiskunnan uskomusjärjestelmän muutosprosessissa, joka alkoi kansan keskuudessa vuonna 1905. Sitä ennen koko 1800-luvun kuvittelimme että sääty-yhteiskunta on ikuinen. Samoin nyt kuvittelemme, että nykymuotoinen kansainvälinen kapitalismi on ikuista ja meidän ainoa mahdollisuutemme on palvella sitä mahdollisimman hyvin. Tämä ei ole kuin uskomus. Alexander Stubbenheimin uskomusjärjestelmä on inhimillisen historiallisen kehityksen tulos - ei vääjäämättömän evolutiivisen biologisen kehityksen tulos. Yhteiskunnallinen järjestelmämme voisi myös olla toisenlainen –lähempänä sitä oikeudenmukaisuuden ideaa, jolle inhimillisen järjestyksen Platonin mukaan pitäisi rakentua. Se ei riipu kuin meistä ihmisistä ja meidän valinnoistamme.

Meitä nykyisin hallitsevan uskomusjärjestelmän syntyä voi jäljittää kaukaa historiasta - itsekkyyden historiasta. Sitä yritän seuraavaksi kuvata. Myöhemmin hahmottelen toisenlaista järjestystä.




1. Simonen Weil. Juurtuminen. Eurooppalaisen filosofian seura ry 2007 s.50
2. Aleksei Skarov. Kenraaliluutnantti Mannerheim syntynyt tsaarin palvelukseen. Teos 2010.
3. Jukka Kilpi. Vieraskynäkirjoitus. Helsingin Sanomat 22.11.2010
4. Antti Tuuri. Vieraskynäkirjoitus. Helsingin Sanomat 19.9.2010